Pääsimme eilen treenaamaan, kun päätin pitää työvapaanillan. IIta tiesi heti missä paikassa ollaan kun otin sen boksistaan pois. Se vinkui, mutta ei ollut ihan hulluna innosta vaan sellainen sopivan innokas. Lämmittelimme juoksemalla hallin ympäristössä jonka jälkeen treenasimme hallin lähestymistä kontaktissa. Tämä onnistui oikein hyvin. Iita oli miljoona kierrosta alemmilla kierroksilla kuin yleensä hallilla ja kontaktin saaminen onnistui loistavasti joka kerta. Sisälle mennessäkään se ei riuhtonut vaan kulki nätisti hihnassa, paitsi kun sen naamaa päin käveli edellisestä ryhmästä koira se haukahti pari kertaa, mutta sain siihen nopeasti kontaktin ja suu meni suppuun. Ehkä tämä äitiys ja kotoa poissa oleminen, tietty huomioimattomuus meidän osalta, on vaikuttanut siihen rauhoittavasti. Pari ensimmäistä päivää kotiin paluun jälkeen Iitalla oli hihnarähjä, mutta nyt reilun viikon se on ohittanut koiria kuin unelma. Mietin eilen kun tulin treeneistä, että olisiko tähän todella syynä myös huomioimattomuus minun osaltani sillä en ole ehtinyt oikeastaan vilkaistakaan Iitan nyt viikon ajan. Parosnkaistalla on juuri menossa keskustelu aiheesta jääkausi eli koiran huomioimattomuudesta ja sen rauhoittaviin vaikutuksiin. Täytyy seurailla tilannetta...
Treeneissä menimme aika lyhyttä rataa jossa oli kyllä monenmonta väkkärää ja takaleikkauksia + kontakti. Iita teki kontaktit täydellisesti joka kerta! Tosin vauhtia ei ollut Iitan satanen, mutta sen verran mukavasti kuitenkin, että mulle tuli hiki. Erittäin iloinen olin yhdestä takaleikkauksesta josta matka jatkui esteestä katsoen 90 astetta vasemmalle putkeen. Iita teki sen tosi hienosti tekemättä vekkiä esteen jälkeen. Ehkä mullakin sattui olemaan rintamasuunta oikein :) Ainut mikä hieman treeneissä harmitti oli Iitan jatkuva namien nuuskuttaminen. Uusi vinkukoira ei ollut niin ihana, että se olisi jaksanut kiinnostaa enemmän kuin muilta tippuneet namit. Olen ihan pulassa kun Iitan ikuna rakkain kissalelu on mennyt pehmolelujen taivaaseen eikä sille tunnu löytyvän yhtä kiinnostavaa korvaajaa....Jos jossain tulee vastaan mustakissapehmo jolla on tosi pitkät raajat ja sisässä vinku niin kertokaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti