Meillä olisi tänään agitreenit Iitan kanssa. Mulla vaan sattuu olemaan taas presentaatio perjantaina, joten nyt näyttää sille ettei me päästä agiliitämään. Ihan tyhmä juttu, mutta presentaatiota kun ei voi siirtää mun agitreenien vuoksi ;P Tänä aamuna Telmiitti pääsi hetkeksi sänkyyn miun kanssa, kun Petrus oli laittamassa koirille aamupalaa. Neiti oli ihan sitä mieltä ettei enää nukuta ja pyöri kuin väkkärä naamani edessä. yhtäkkiä se vain nappasi mua nenästä ja vitsit että sattui. Telmakin jopa säikähti kun rääkäisin, hyvä niin. Tämän jälkeen se rauhoittui nukkumaan ja otimme vielä hetken unta ennenkuin oli pakko nousta.
Eilen päivällä oli Telmalle häkki heilahtanut, kun meno oli yltynyt niin raisuksi ettei mikään enää mennyt jakeluun. Siellä se oli kiljunut elämänsä surkeutta hetken ennenkuin oli nukahtanut. Sekin osaa olla niin dramaattinen ettei mitään rajaa. On tosi huvittavaa, kun molemmat meidän likat kiljahtelee vaikkei niihin edes oikeasti satu mikään ja välillä sitten mikään ei tunnu miltään. Olen juoksulenkillä muutaman kerran vahingossa todella potkaissut Iitaa, kun se kurvaa suoraan eteeni, mutta likka vaan jatkaa matkaansa niinkuin ei mitään. Kummia nämä parsonit..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti