Meille on muuttanut piraija jolla on neljä vikkelää jalkaa ja virtaa aivan liikaa. Telmaksikin häntä välillä kutsutaan ;P Neiti on todellakin kasvanut ja riiviöitynyt tässä viime viikkojen aikana. Vielä eivät pienet tassut jaksa ponnistaa sohvalle, mutta piraijan hampaat napsuttavat sohvan reunalla tiukkaan tahtiin. Ja kun sohvalle ei pääse niin sitten on keksittävä omaa puuhaa muualta huoneistosta. Ehdoton suosikkipaikka riiviölle on lehtikori jossa voi kaivaa ja raivota hurjan lailla. Nuorempi neiti Raivio on myös erikoistunut paperin syömiseen jota se jauhaa kuin purkkaa! Ympäri kämppää löytyy lihmaisia paperituppoja joita pikku neiti on jauhanut ja sylkenyt suustaan. Useimmiten se kyllä syö ne, vielä kivempaa.
Se kyllä täytyy sanoa, että pikku kakkosen kanssa pääsee paljon helpommalla, kun se yleensä pureskelee äitiään eikä meitä. Varsinkin iltaisin neidillä vetää ihan överiksi, kun yliväsymys saa vallan eikä millään malttaisi mennä nukkumaan. Silloin saa todella nostella jalkojaan sohvalle turvaan ja kun neidin ottaa syliin rauhoittumaan piraijan hampaat napsuu niin, että ne välillä osuvat naamaan. Telma on kyllä ainakin toistaiseksi ollut helpompi käsitellä kuin äitinsä, joka todella pisti kovan kovaa vasten ja terrieripennun vimmalla taisteli vastaan niin kauan ettei enää yksinkertaisesti jaksanut. Pennun omistajalta todella vaaditaan sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Saa nähdä millainen sisupussi tuosta pikku kakkosesta kasvaa, mutta hyvää vauhtia siitä on kasvamassa yhtä rohkea ja reipas kuin äidistäänkin.
Eilen meillä oli agitreenit Iipan kanssa. Puominkontaktit menivät superhyvin, vaikka tekemistä vielä riittääkin, ja takaleikkaukset menivät kuin unelmat. Jottei treenit olisi olleet aivan loistavat Iita ei millään meinannut mennä kolmen esteen suoraa. Joka kerta se tempaisi ekan esteen jälkeen vasemmalla olevalle esteelle. Ei voi käsittää...noh, menimme suoraa vielä omana vetonaan ja sitten se alkoi sujuakin. Lopuksi Jossu halusi mennä Iitan kanssa ja sehän meille sopi. Iita kun menee kenen kanssa vain eikä todellakaan jää itkemään perääni. Hienosti likat menivätkin ja Jossukin todella huomasi, että Iita on tosi nopea! Mutta sehän on vain loisto asia ajatellen meidän tulevaa agiliitouraa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti