Eilen pääsimme Iitan kanssa taas treenaamaan agilityä. Meitä oli paikalla ihanan vähän, vain neljä, niin tuntui että todella ehti tehdäkin jotain. Menimme rataa kahdessa osassa. Tällä kertaa radalla ei ollut meillä vielä todella vaiheessa olevia keppejä, joten pääsimme kaasuttelemaan ihan kunnolla. Radalla oli kuitenkin kaksi kontaktia, sekä puomi että A, joten ihan ralliksi rata ei mennyt. Aloin alkukesästä opettaa Iitalle pysähdyssanaa sillä tuntui sille ettei se tajunnut namialustan kanssa mitä siltä oikeasti kontakteilla vaaditaan. Aloitin pysähdyssanan opettelun lenkillä. Iita oppikin tosi nopeasti että sto tarkoittaa sitä, että se pysähtyy vaikka minä jatkan matkaa ja se saa jatkaa vasta luvan saatuaan. Ennen mammista ehdin treenata tätä vain kerran puomilla, mutta Iita tuntui toimivan ihan hyvin. Eilen tein ensimmäiset kontaktit namialustan kanssa minkä tuloksena oli, että Iita juoksi miljoonaa kontaktiesteen päähän, kiepsahti maahan, söi namit ja jäi edelleen nuuskuttamaan nameja vaikka kaikki oli jo syöty ja lupa matkan jatkamiseen oli annettu. Ei kovin hyvä... Seuraavalla kerralla päätin kokeilla tätä pysähdyssanaa, jota olimme treenanneet harkkojen aikana "kuivalla maalla". Rata alkoi kahdella hypyllä, joiden aikana sai vauhdin kiihdytettyä hyvään kiitoon, jonka jälkeen tuli puomi. Iita liikkui tuttuun tapaansa niin lujaa, että puomin puolivälissä olin sitä jäljessä. Puomin alastuloa lähstyttäessä karjaisin STO ja Iita pysähtyi niille seisoville jaloilleen!! Jatkoin itse matkaa seuraavalle esteelle ja annoin Iitalle jatkoluvan, jolloin se pisti taas kaasua ja matka jatkui. Olin niiiiiiiin onnellinen! Tämä tekniikka todellakin tuntuu toimivan Iitan kanssa. Lopuksi tein vielä pari kertaa puomin ihan yksittäisenä esteenä siten, että pysäytin Iitan kontaktille pysähdyssanalla, jatkoin itse eteen juoksemista ja pidin koko ajan lelua näkyvillä jolla sitten palkkasin koiran, kun se sai luvan lähteä esteeltä. Hyvin meni! Toivottavasti tämä ei ollut vain one off vaan tällä tyylillä saamme kontaktit kuntoon.
Hallille oli tullut myös kepit joiden ympärille oli laitettu verkot pujottelun opettelun helpottamiseksi. Iita ei millään ymmärtänyt aluksi verkkojen tarkoitusta vaan loikkasi ensimmäisen kerran verkkojen yli ja sen jälkeen meni muutama kerta ennenkuin se ymmärsi että verkkojen sisällä voi mennä lujaakin. Katsotaan nyt jatkammeko keppien harjoittelua näin vai kujakepeillä. Treeneistä jäi oikein positiiviset fiilikset, vaikka olin kyllä flunssan jäljiltä sen verran huonossa kunnossa että läkähdys meinasi tulla ensimmäisen menon jälkeen. Iitalla ja mulla oli kuitenkin yhdessä oikein hauskaa ja se on pääasia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti