Tänä aamuna maa oli valkoinen. Lähdin aamulenkille Telman kanssa kahdestaan sillä minulla oli kiire aamu ja Petrus lupasi hoitaa Iitan pitemmän lenkityksen. Telma ei kyllä ollut kovin ihmeissään tuosta valkoisesta asiasta maassa. Nosteli vain tassujaan hieman rivakammin aluksi, mutta pysähtyi sitten maistamaan ihanan rapeaksi jäätynyttä lehteä. Kumma tyttö :) Tämä talvipennun sisäsiistiksi opettaminen ei olekaan niin helppoa kuin kesäpennun, kuten Iitan. Kesäaamuna voi heittää päälleen jonkun kesämekon ja flipflopit jos muistaa. Talvella pitää pukeutua kerroksiin vaatteita ja sitoa talvikengännauhat, etsiä lapaset ja pipo ja vielä oikein kylmällä pukea pennulle mantteli päälle. Ja kaikki tämä pentu sylissä niin ettei se ehdi pissata sisälle. Ihhanaa ;p
Telma on vielä sellainen Malttamaton-Martta ettei millään jaksaisi olla sylissä, kun pitäisi itse päästä menemään. Kuulen sen oikein selvästi sanovan rappukäytävässä että," Ei! Anna kun mie ite!!". Se on tosi itsenäinen ja itsellinen pentu. Oikein mikään ei tunnu sitä hetkauttavan. Aamulla se näki ensimmäisen kerran ikuna roska-auton, muttei se siihenkään mitenkään ihmeemmin reagoinut. Katsoi vain, että jaahans onpas iso ja kovaääninen laitos tuossa ja jatkoi matkaansa. Ihanan reipas tyttö. Meidän pitää nyt aktivoitua Telman kanssa eri paikkoihin menemisessä jotta se tottuisi mahdollisimman monenlaiseen menoon. Ei tuota kyllä suuremmin näytä asiat jännittävän, mutta hyvä se on totutella. Edessä on ainakin retkiä bussissa ja ratikassa ja käyntejä keskustassa ihmisjoukon keskellä. Tuollaisen pienen kanssa liikkumisessa on vain se huonopuoli ettei matka meinaa edetä, kun koko ajan olisi taputtelijoita ja rapsuttelijoita, mutta kivempi näin päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti