Olimme eilen illalla koko porukka Marjun treeneissä. Kullanarvoista oppia tuli puolentoistatunnin edestä! Harjoittelimme Iitan kanssa ensimmäistä kertaa kauko-ohjausta mikä sujui paljon paremmin kuin osasin odottaa. Vielä Iita ei osaa täysin lukea vartaloni suunnan merkitystä, mutta alku on lupaava. Onnistuimme jopa kolmen esteen takaa ohjatussa kuviossa! Ajattelin aluksi ettei se voi mitenkään onnistua, mutta pitää näköjään luottaa vahvasti itseensä ja koiraan niin kyllä tuloksia tulee. En mie osaa-ajattelulla ei varmasti pääse mihinkään.Vaikka periaatteessa tiesinkin aina mihin suuntaan rintamasuunnann missäkin harjoituksessa piti olla, en usein kääntynty tarpeeksi voimakkaasti oikeaan suuntaan. Tässä asiassa tarvitsen itse vielä paljon harjoitusta.
Iitan kanssa olemme treenanneet myös paikalleen jättämistä, missä se on edistynyt kivasti, vaikka eilen välillä varastikin. Vielä viime keväänä en olisi voinut kuvitella jättäväni sitä kolmen esteen taakse ja antaa edelleen paikallaan istuvalle koiralle lähtöluvan. Kaikki pienet asiatkin on vain opeteltava sillä eihän koira voi osata asioita joita sille ei ole opetettu. Toinen eilinen yksittäinen treeni oli putkeen hakeutuminen. Iita ei osaa hakeutua putkiin, varsinkaan jos niihin pitää mennä putken takaa joten eilen treenasimme tätä. Toinen huomionarvoinen juttu oli, että meidän pitää treenata sitä niin, että minä lähetän Iitan paikaltani sillä kun olen liikkeessä ja lähetän Iitan sen vauhti pysähtyy siihen. Lähetin Iitaa paikaltani eri kulmista ja Marju oli palkkaamassa putken päässä. Muutaman toiston jälkeen Iita ymmärsi mistä hommassa oli kyse ja lähti jo aika kaukaakin itsenäisesti putkeen. Huippua!
Telmiskin pääsi ihka ensimmäisiin agitreeneihinsä! Kun pääsimme halliin se juoksi hurjana ympäriinsä Kiihkon kanssa eikä jännittänyt yhtään uutta paikkaa. Petrus treenasi Telman kanssa siivekkeen kiertoja niin, että lähetti sen siivekkeen toiselta puolelta ja Marju oli palkkaamassa toisella puolella. Putkenkin neiti meni useamman kerran ja ihan vauhdilla, kun ensi jännityksestä oli päässyt yli. Huteralla alustalla seisoskelua Telma pääsi myös kokeilemaan. Tämä treeni valmistaa koiraa keinua varten. Maassa oli iso levy jonka alla oli tennispallo joka teki levystä kiikkerän seisoa. Telma kiipesi levylle ilman mitään epäröintiä ja taituroi siinä syöden namia. Neidistä tulee vielä oikein taitava agiliitäjä :)
-------------------------------------
Yesterday Marju gave us a superb agilitylesson! Hour and a half constant training for all of us. We trained directing the dog from far. I had doubts about this since we hadn´t trained this before but it went far better I ever could imagined. We have so much to do with this techinque but this was definetly a good start. Iita doesn´t know yet how to read my body positions properly but she did get hang of it." We are never gonna make it" is the worst way to approach new things I noticed once again. You just have to trust yoursef and your dog and things will start to work out. We even managed to do a course where I was three obstacles away from Iita on start. I was so happy when we managed to do that!!
Other thing we practised yesterday was getting into tunnels. We haven´t practised this enough and it shows. We trained this simply by me sending Iita off to a tunnel from different angles and Marju was at the other end of the tunnel giving Iita her reward. We trained this so that I was standing still when sending her off because the problem seemed to be that when I was running and stopped before a tunnel Iita stopped too. Very quickly Iita picked up this exercise too and run off to a tunnel eventhough I was standing in one place.
Telma had her first ever agility lesson too! You had to start young to be good ;P When we arrived to the agilityhall Telma wasn´t at all scared of the new place. She ran around with her little tail swinging enjoying herself. Telma trained staright tunnel so that Petrus was sending Telma off at the other end and Marju was with the reward at the other end. First she hesitated a little but then she went the tunnel several times with speed. She also trained being on a "wobbly floor". This trainig prepares the dog for a seesaw. It is simply a big piece of cardboard on top of a small ball. Telma went on that "wobbly floor" like nothing. She enjoyed her treates there and came off like there was nothing strange up there. What a brave little girl!
I was so happy about my both girls yesterday! And I definetly thank Marju for giving us this lesson!! Here we come so beware competitors ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti