Sairastuin viime viikon tiistaina ja sen jälkeen olenkin ollut lähinnä petipotilaana. Tosi kivaa! Tiistai-iltana olimme katsomassa Kentiä mikä oli aivan loistava, mitä nyt Jocke kärsi ilmeisesti myös kipeästä kurkusta sillä jätti laulamatta muutaman korkean kohdan. Keskiviikon olisin muutoin makoillut kotona, mutta perjantaina oli presentaatio mikä oli saatava valmiiksi joten lepäilyn sijaan olin töissä puoli kahdeksaan. Torstaina olinkin puolikuollut, mutta iltapäivästä suuntasimme Petruksen kanssa Turkuun hänen lisensiaattityön tarkastustilaisuuteen. Kyllä parit dropit kannatteleevat ihmeen hyvin varsinkin kun vaihtoehtoja ei ole pystyssä keikkumiselle. Perjantaina jäin sitten kotiin ja nukuin sisarhentovalkoiset kainalossani koko päivän. Viikonloppu meni samalla kaavalla ja nyt alkaa tuntua sille, että selätän tämän taudin.
Telma kasvaa ja riiviöityy edelleen. Tänäkin aamuna piti koko ajan metstästää lahjetta, maistaa lehtikorin reunaa, haukkua Iitalle, juosta rallia keittiöstä olohuoneeseen ja kaikkea muuta mitä pienen parsonin kuuluukin tehdä :) Telma syö valtavan hyvällä ruokahalulla jopa liian hyvällä sillä se hotkii ruokansa. Eilen pistin koirat syömään eri huoneisiin ja tämä auttoi hieman Tlmaa hidastamaan tahtia. Neiti osaa jo odottaa omaa vuoroaan, mutta kun Iitalla on kanansiipi tai selkäranka ruokana se ei millään malta pysyä poissa Iitan ruualta. Yksi aamu viime viikolla se ampaisi kuin ohjus IItan kanan kimppuun ja sain todella kiskoa sen kurkusta aloittamattoman kananselkärängan. Se meinasi hädissään nielaista kokonaisena koko rangan. Tästä syystä, kun Iita syö lihaisia luita, Telma syö toisessa huoneessa ja on siellä kunnes Iitakin on sanut syötyä.
Hihnalenkit sujuvat niin hyvin kuin vain kahdeksan viikkoisen kanssa voivat mennä. Välillä mennään satasta ja välillä jäädään ihmettelemään maailman menoa. Telma on tullut Iitaan siinä, että kaikkia ihmisiä pitäisi päästä moikkaamaan. Olemme kuitenkin nyt lenkillä koittaneet ohittaa ihmiset pysähtymättä. Tämä on tosin aika vaikeaa sillä monesti ihmiset jäävät moikkamaan tätä tavattoman somaa pikku koiraa. Iitan kanssa toisten koirien ohitukset ovat taas alkaneet sujua oikein hyvin ja mikä parasta se ei ole kertaakaan rähjännyt kun Telma on ollut lenkillä mukana. En todellakaan halua toista samanmoista haukkujaa. Toivotaan, että Iitakin kohdalla pääsemme tästä ongelmasta eroon ja minulla on kaksi hienosti ohittavaa koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti