Viime viikonloppu ei ollutkaan yhtään sellainen kuin sen perjantaina kuvittelin olevan. Perjantai tosin meni perinteisten nuottien mukaan. Olin ratsastustunnilla, mikä ei kyllä mennyt aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta eipähän lopu haasteet kesken. Tunnin jälkeen tulin kotiin ja söin massun pullolleen Petruksen tekemää mozzarellapitsaa. Lauantaiaamuna olimme lähdössä Tarjalle katsomaan muita pentuja, kun siinä autoa pakatessani kulman takaa pelmahtikin iso kasa ystäviäni! Käteeni iskettiin skumppalasi ja toivotettiin hyvää polttaripäivää!!! Tämä oli todellinen yllätys vaikka olinkin ajatellut polttareideni olevan tässä joskus lähiaikoina sillä toinen kaasoistani on raskaana eikä enää varmaan kauan jaksa hippastella pitkää päivää. Sain myös ihhhanan pipon jossa oli suurensuuri kukka sekä pinkit hanskat ja pinkin kaulaliinan johon oli ommeltu violetteja strassirusetteja. Kerrassaan lumoavia ;P Näissä asusteissa liikuskelin sitten koko päivän pitkin Helsinkiä.
Lähes kaikki toivomani ihmiset olivat päässeet paikalle mikä oli aivan mielettömän ihana asia! Kaukaisin ystävä oli retkeillyt Englannista asti. Meillä oli tosi mukava päivä eikä yhtään harmittanut etten voinutkaan tehdä töitä ;P Ystäväni olivat keksineet mukavaa ohjelmaa, mm. yksityiseen joogatunnin, johon kaikki pääsivät osallistumaan eikä minun tarvinnut nolata itseäni myymällä espalla pippelipullia tai muuta yhtä mukavaa... Tosin sain myös suunnistaa keskenäni vihjeiden avulla, enkä eksynyt kertaakaan. Lajivalinta oli varmasti tehty tietäen, että suunnistus on aina kuulunut suuriin inhokkilajeihini...hhe Kerrassaan mielettömän mukava päivä jonka aikana tuli naurettua niin, että vielä sunnuntainakin pakotti poskilihaksia. Kiitos vielä kaikille!
Telma kasvaa kovaa vauhtia ja riiviöindeksi tuntuu kasvavan samaa tahtia. Joka päivä se keksii jotain uutta mitä voisi maistaa. Keittiön matto taitaa olla ykkössuosikki tällä hetkellä. Toissapäivänä Telma kävi ensimmäisellä hihnalenkillään Petruksen kanssa ja se oli mennyt oikein hyvin. Minä puolestaan kävin eilen ensimmäistä kertaa tyttöjen kanssa kaksin hihnalenkillä. Telma tulee kyllä tosi reippaasti Iitan perässä. Aika paljon helpompaa tämä hihnaharjoittelukin toisen koiran kanssa kuin pennun kanssa keskenään! Tosi hienosti Telma kulki pitkän matkaa hihnassa, mutta otin sen sitten kantoon, kun halusin kävellä reippaammin Iitan kanssa. Pikku neiti kulki mukavasti toppaliivini sisällä pieni pää kurkkien reittiä. Kävimme ison tien varressa ihmettelemässä busseja ja rekkoja eikä neiti ollut millänsäkään. Povarista oli turvallista ihmetellä kovia ääniä. Iitakin tuntuu olevan taas entisellään. Ihan kuin se olisi saanut nukuttua pois monen viikon väsymyksen ja nyt elämä on taas mallillaan. Sen silmät loistaa taas vanhaan malliin ja se innostuu puuhaamaan omia juttujaan eikä vain nuku. Telman kanssa ne pelaisivat varmasti maailman tappiin, mutta välillä on pakko laittaa peli poikki, kun mekkala on niin suuri. Tai Telman möykkä pääasiassa käy korviin enkä usko, että alakerran naapurimmekaan ovat kovin innoissaan kymmenen aikaan illalla peuhaavista parsoneista. Jos vain olisi joskus se oma talo....
Tänän meillä on Iitan kanssa ekat agilitytreenti moneen kuukauteen! Saa nähdä pääsemmekö harkkoihin, kun on näitä töitä...on tää bloginkin kirjoittaminen jäänyt huonolle mallille, kun ei ihminen ehdi. Varmaan joskus joulukuulla helpottaa. Päämäärä mielessä jaksaa :) On kyllä mieletön hinku päästä jo treenaamaan jotta joskus voitaisiin aloittaa meidän kisaurakin, mutta sitä ei tapahdu ennenkuin nollaradat treeneissä on joka kertainen ilonaihe eikä harvinaista herkkua niinkuin nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti