Iita sai eilen postikortin hoitotädiltään, joka on lomailemassa :) Siinä toivotettiin Iippana pian kotiin pikkulikkansa kanssa. Aika ihana juttu. Pihallakin jo kyseltiin, että milloin Iita ja pentu tulevat kotiin. Paljon Iipalla on ystäviä jotka kaipaavat häntä jo kulmille. Niin mekin!
Illalla kävimme juoksemassa pitkästä aikaa. Lenkkeileminen ilman koiraa tuntuu kyllä aika tylsälle ;P Vielä kolme viikkoa ja sitten lenkitettäviä onkin kaksi. Pitää alkuvaiheessa käydä kahteen kertaan lenkillä, kun eihän se pieni jaksa sellaisia lenkkejä kuin Iita vaikka terrierin sisulla se varmasti yrittäisi kovasti.
Kävin eilen apteekissa, jossa farmseutti kiinnitti huomiota Iitan kuvaan pankkikortissani ja kysyi tietysti ensin, että onko tämä sun omasi. Sen jälkeen hän kysyi, että onko ne niin hurjia kun sanotaan? hmm...No, onhan Parson terrieri isolla T:llä, mutta ei se mikään styxin peto ole. Jännä millaisia mielikuvia ihmisillä onkaan eri roduista ja ne mielikuvat istuvat myös tiukkaan. Tosin parsonin nättinaama voi huijata jotkut luulemaan sitä sohvaperunaksi mitä se ei kyllä myöskään ole. Naapurin setä sanoi meille eilen pennuista jutellessamme, että teille tulee sitten varmasti se villimpi niistä likoista. Niinhän siinä varmaan käy :) Onhan tässä treenattu jo eloa ja oloa yhden raisulin kanssa niin ei tää toinen voi olla hurjempi. Iita on kyllä kaikesta vilkkaudestaan huolimatta niin superkiltti, että elämä sen kanssa on loppujen lopuksi tosi iisiä. Tälle ei ole kyllä aina tuntunut... ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti