Uskomatonta että tästäkin viikosta on selvitty hengissä! Olen enemmän kuin tyytyväinen että tänään on perjantai. Kunhan vielä tän päivän saan pakettiin niin saan hengähtää ainakin vuorokauden. Mulla on nimittäin yhden duunin deadline maanantaina joten sunnuntai ainakin menee työnteoksi, luultavimmin myös lauantai-ilta. Onneksi kyseessä on tosi mukava duuni joten sen parissa sunnuntain viettäminen ei niin ahdista :)
Telma on kotiutunut tosi hyvin. Uskomattoman reipas likka se on. Mikään asia uudessa kodissa ei ole saanut sitä jähmettymään jännityksestä vaan häntä pystyssä se viipertää pitkin kotia. Joka paikkaa pitää päästä tutustumaan ja parin päivän sisällä se löysi IItan lempipaikan ja otti sen myös omaan käyttöönsä. Jos koiria ei näy missään niin todennäköisimmin ne ovat tuolla lempipaikassaan eli työhuoneen sänkysohvan alla olevalla patjalla nukkumassa. Siellä on lämmintä ja turvallista. Neiti on oppinnut myös mistä se ruoka tulee ja on varmasti keittiön ovella jos jääkaapin aukaisee. Tämä on sikäli aika uskomatonta sillä kummatkaan koirat eivät saa ekstraherkkuja pitkin päivää eivätkä varsinkaan silloin kun itse olemme ottamassa ruokaa. Inhoan kyttääviä koiria kun olen laittamassa ruokaa ja tämän suhteen olen aina olllut nipo. Omituisuutensa meillä kullakin ;P Vanhempieni colliepappa tietää olla tulematta norkoamaan keittiöön kun minä olen siellä sillä mitään ei tipu ja jos se sinne eksyy tulemaan ei tarvita kuin yksi katse ja Elmo tietää poistua. Iitakin kyllä tietää ettei mitään tipu, mutta useasti se silti kipittää keittiön oviaukkoon katsomaan jos tällä kertaa emännällä olisi heikkohetki. Telmalla ei ole vielä aavistustakaan siitä ettei mitään ekstraa tipu joten se tikkana keittiössä kun sinne menee ihmisiä.
Telma viihtyy hyvin myös omien puuhiensa parissa. Sitä ei todellakaan tarvitse viihdyttää koko aikaa ja tämä pikku kakkosen kanssa puuhastelu on muutenkin helpompaa sillä suurimman riekkuenergiansa se purkaa äitiin. Ei ole kädet, ainakaan vielä, kyynärpäitä myöten pienten hampaiden puremia täynnä ;P Ne leikkivät Iitan kanssa monen monta kertaa päivässä ja yhdessä pelaamisen ihanuus näyttä todella olevan molemminpuolista. Välillä Iita käy maahan kyljelleen makaamaan ja Telma tulee puremaan sitä korvista ja kiipeilee sen päällä. Hetken päästä Iita kiepsahtaa ympäri ja pieni parsoni lentää vauhdilla lattiaan mutta on samassa hetkessä jo murisemassa ja haukkumassa äidilleen. Telma näyttää muuten ihan Gremlinsille, kun haukkuu pienen suun täydeltä hampaat vilkkuen ja äänikin on ihan samanlainen. Köyden veto ja luun syöminenkin sujuu hyvin yhdessä. Eilen ne söivät luuta pitkän aikaa niin, että Iita söi toista päätä ja Telma yritti syödä toista pikku hampaillaan. Illalla se kanteli itseensä tyytyväisen näköisenä puoliksi syötyä luuta ympäri olohuonetta. Minillä oli aarre.
Omaa ääntään Telma kuuntelee mielellään sillä moneen asiaan sillä riittää kommentoitavaa. Jos se haluaa jotain esim. ruoka saisi tulla nopeammin tarjolle tai se haluaa syliin se alkaa vinkua. Jotta tästä ei tulisi ongelmaa neiti jätetään huomiomatta niin kauan kunnes ei kuulu pihaustakaan. Välillä se on vain hankalaa, kun toinen on niin syötävän söpö...hhe no hyvin tässä ollaan pärjätty. Telma on jo ilmoitettu pikkupentujen taaperokouluun ja parsonyhdistyksen järkkäämälle agilityyntutustumispäivään. Nuorena se vitsa on todella väännettävä. Mukaan noille kursseille tulee ainakin Telman veli Tor, joka muuttaa Herttoniemeen. Kaikilla pennuilla on tosiaan jo koti ja kaikkia odotetaan innokkaasti saapuvaksi kotiin, hyvä niin! On muuten taas paljon ehjempi olo kun on koirat kotona, taidan todella olla koiraihminen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti