On ollut aivan ihanaa, kun olen saanut molemmat likkani kotiin!! VIikonloppu meni tutustuessa. Telmalta uuteen kotiin ja meihin ja meiltä Telmaan, vaikka olemmekin tunteneet neidin elämän ensihetkistä alkaen. Telma on tosiaan tytöistä se "iso tyttö". Tosin enää kokoeroa ei ole sanottavasti. Päätös noiden kahden pienen koiran välillä oli todella vaikea. Kummassakin on monia hyviä puolia. Lupaavia, kauniita ja luonteikkaita ne ovat molemmat. Kun tein päätöstä olisin toivonut niitten luonteissa olevan suuremman eron jotta päätökseni olisi ollut helpompi, mutta ei. Yhtä täräköiltä ne vaikuttivat, mutta Telma on ehkä vielä piirun verran raisumpi. Jokatapauksessa myöhään perjantai-iltana kävimme hakemassa Iitan ja tämän pikku neidin kotiin.
Iita oli onnellinen päästessään kotiin. Olihan se poissa reilut seitsemän viikkoa! Aivan hirveän pitkän ajan...Sen häntä alkoi heilua kun se tuli alaovelle ja sisälle päästytään se kiersi kaikki huoneet häntä heiluen. Ikävä taisi olla molemminpuolinen. Telma tutki paikkoja rohkeasti pieni häntä topakasti pystyssä. Äitinsä tyttö :)
Kunhan ehdin niin laitan kuvia Telmasta, mutta nyt jotenkin tuntuu että vuorokaudesta loppuu tunnit. Ei kai se ole ihme jos tekee 13 tunnin päiviä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti