Viikonloppuna retkeillään

Tänä viikonloppuna emme retkeile Somerniemelle Iitan ja pentujen luo vaan käännämme auton nokan kohti itärajaa, lapsuuden kotikonnuille. Viimeksi olemme siellä vierailleet kesällä joten onhan tuo taas aikakin. Jotenkin sitä vain viikonloput täyttyvät tekemisestä ja ohjelmasta niin lähtemisen saa merkata kalenteriin jo hyvissä ajoin. Tämä lähtemisemme tosin tapahtuu hieman yllättäen eikä niin mukavissa merkeissä, sillä mummoni kunto on huonontunut. Samalla retkellä yritämme hoitaa myös muutaman häihin liittyvän asian. Tämä onkin viimeinen retki taas hetkeen ilman koiruuksia.

Iitaa on ikävä, mutta enää ei ole kuin reilu viikko ja perheemme on jälleen kasassa. En ole vielä oikein sisäistänyt, että pian meillä on kaksi valkoista. Tai olen, mutta se ei vielä tunnu ihan konkreettiselta, kun emme ole päättäneet kumpi tytöistä muuttaa meille. Pentupanta likalle kyllä jo on, mutta kuppi täytyy vielä ostaa. Pikku Kakkonen saa käyttää Iitan ihhanaa pinkkiä pentupantaa nyt aluksi ja sitten neidille ostetaan oma, kun kokoa on tullut lisää. Toinen kuljetusboksi pitäisi saada hankittua, mutta siinä tuli vähän mutkia matkaan kun Finnair ei enää myy kuljetusbokseja. Haluan nimenomaan SkyKennelin enkä eläinkaupasta ostettavaa boksia sillä SKyKennel on paljon jämäkämpi ja siinä on hyvä lukitus ovessa. Täytyy soittaa muihin lentoyhtiöihin jos heillä olisi ko. bokseja myytävänä.

Iita rakastaa omaa mökkiään, myös penaltyboksiksikin kutsuttua kuljetuslootaansa. Penaltyboksi nimitys oli käytössä, kun Iita oli pieni ja sai raivioita. Kun meno meni aivan överiksi häkin ovi heilahti ja pikku likka oli jäähyllä kunnes oli rauhoittunut. Todella toimiva juttu! Iitan kanssa kun ei auttanut "painia" vaan paras keino saada ipana rauhoittumaan oli pistää se jäähylle. Iita nukkuu edelleen mielellään boksissaan, joka on meidän makuuhuoneennurkassa koko ajan, jotta se pääsee sinne silloin kun haluaa. Boksissa se myös matkustaa autossa ja reissussakin sillä on oma tuttu rauhoittumispaikkansa mukana jonne voi mennä lepäämään kun väsy yllättää. Tuo boksi on kaikenkaikkiaan kullanarvoinen asia jollaisen haluan myös pikkuiselle.

____________________________________________________

On this weekend we head off to Joensuu where our parents live. No Iita and puppies this weekend then. I miss her terribly but she´ll be home w/ the little one week form now!!! I´m so looking forward to get hem both home. I´m not sure if the fact that I´ll have two dogs have really sank in yet because we haven´t decided yet wich of the girls will be coming to us. Well, I still have time ;P Both of the girls have many good qualities which makes this hard. If other one were much more promising than the other deciding would be sooooo easy. I´m glad that I still have more than a week to think about this. The little girl has to be multitalent since we are hoping to to take her to agility, blood tracking, artificial den and shows. Loads of hobbies planned for her :)

Both of the girls and second boy have found their own people. Two of the boys are still on the look. The boy number three is a little rascal! Last time we saw him he was constantly climbing on my lap and tried to chew my hands with his tiny super sharp teeth. All of the puppies are moving well. The coordination isn´t as it best yet but they don´t mind. Most important thing is to get around. All of them are active and they paly with each other so loudly that sometimes Iita has to come in between them. I believe that Iita will play with the pups a lot since she loves playing so much. We´ll meet the lot next week :)