Olimme eilen taas moikkaamassa Iitaa ja pieniä. Kehitystahti on pienillä hurja, sillä vielä sunnuntaina ainoastaan kolmos poika liikkui ympäriinsä pieni häntä viuhtoen ja eilen meno oli kaikilla yhtä raisuli. Ihania viiperöitä! Hännät tomerasti pystyssä ne painattelivat pitkin huonetta. Koordinaatiossa on vielä vähän tekemistä, mutta vauhti tuntuu korjaavan virheet. Hampaat ovat puhjenneet jo lähes kaikilla. Isolla tytöllä on jo selvästi koko kalusto käytössään, mutta kakkos pojalla etummaiset hampaat ovat vielä puhkeamassa. Ja ne hampaat ovat tosi terävät! Kolmos poika maisteli niin antaumuksella varpaitani, että pakko oli kiljaista. Pikku jätkä oli koko ajan kiipeämässä syliin tai pureskeli housuni lahjetta. Siitä pojasta tulee vielä aikamoinen kaveri :) Pikku likat peuhasivat siinä missä veljensäkin. Iitan piti välillä mennä kakroiden väliin, kun ne murisivat ja haukkuivat niin. Ihan huippuja kaikki. Vieläkään ei tullut sellaista oloa, että juuri tuon tytön haluan. Kummassakin on paljon hyviä puolia...hankalaa! Pikku likassa pitää olla ainesta moneen sillä neidin kanssa on tarkoitus aloittaa agility, mejä ja näyteissä käynti. Luolillakin varmaan käydään, vaikkei se omiin suosikkilajeihini kuulukkaan, sillä onhan se rodun alkuperäinen käyttötarkoitus.
Yksi pojistakin, pikku karvanaama eli kakkospoika on löytänyt omat ihmisensä :) Se on ainakin toistaiseksi ollut rauhallisempi kuin veljensä. Eilen se kuitenkin haastoi leikkiin minuakin läpsimällä kättäni karvatassullaan ja haukkumalla, huvittava. Pentujen intoutuessa oikein murisemaan Iitakin alkoi leikkiä pienten kanssa. Se tökki niitä kuonollaan ja pienet yrittivät purra sitä kuonosta ja korvista ja läiskivät tassullaan. Luulen, että Iita on mitä mainioin leikittäjä sillä se jaksaa peuhata Ormin kanssa määrättömän ajan. Ei uskoisi, että se on kaksi ja puoli vuotias. Kaikista koirakavereista huolimatta Iitan olemuksesta huokuu jotenkin tunne, että se haluaisi tulla jo kotiin. Näin ainakin minusta tuntuu ;P Kun me tulemme, se kaivautuu syliin ja painaa päänsä huokaisten kainaloon. Pienten hoito taitaa olla aika rankkaa ja kun sen päälle pitää vielä peuhata kuin viimeistä päivää poikain kanssa niin ei ole ihme että väsyttää. Vielä puolitoista viikkoa kun Iita ja pieni tulevat kotiin!!
Olin aamulla Hulluilla päivillä. Nimensä mukainen tapahtuma todellakin...Olen onnistuneesti muutaman kerran välttänyt käymästä kyseisissä kemuissa, mutta tänään olin lähes pakotettu menemään sinne. Tämän päivän tarjouksissa oli nimittäin Yki Nummen Modern Art valaisin. Olen haaveillut tästä valaisimesta jo kauan ja kun se nyt oli näin huomattavassa alessa olin muiden yhtä hupsujen ihmisten kanssa jonottamassa oven takana ennen kahdeksaa. Onneksi jonotukseni ei ollut turhaa vaan lähdin Stockalta kainalossani tämä upea valaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti