Viikonloppu meni nopeasti. Aika tuntuu kiitävän vielä nopeammin, kun on poissa kotoa. Viikonlopun retki Joensuuhun on kyllä todella lyhyt. Yksikin ekstrapäivä helpottaa kummasti, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta. Viikonloppuna ei tunnu ehtivän kuin istua autossa. Menomatkalla oli hyvä keli ajaa, vaikka säätiedotuksissa peloteltiin kovalla myräkällä. Pääsimme lähtemään jo kahden jälkeen joten voi olla että me pääsimme juuri sen alta pois. Eilen illalla ajellessa sää ei taas ollutkaan kovin ihana. Varkauteen asti paistoi aurinko, mutta sen jälkeen matka taittui sateessa mikä oli ihan ok kunnes tuli pimeää. Pimeys oli läpitunkeva ja tihkuttava sade nousi autojen renkaista peittäväksi vesiverhoksi, joten ajomatka ei ollut mitenkään miellyttävä. Onneksi meitä on kaksi kuskia niin saimme vaihdettua välillä. Kotiin päästyämme hartioissa tuntui monen tunnin epämiellyttävä ajaminen jota piti lievittää lämpimällä kaurapussilla. Pidän kovasti autolla ajamisesta, mutta kun ajo-olosuhteet ovat eilisen kaltaiset ajonautinto on aika kaukainen ajatus.
Viikonloppu oli hyvin monivivahteinen. Toisaalta todella raskas mummoni takia ja toisaalta koin suunnatonta riemua, kun löysin cateringin joka voi tarjota häihimme sitä mitä haluan. Sellaistahan tämä elämä on, kirkkaita värejä ja mustia raitoja välissä. Iitaa ja pieniä on tietysti taas ikävä. Sitä menen lievittämään tänä iltana Somerniemelle. Edessä on haastava viikko, sillä nyt pitää todellakin päättää kumpi tytöistä tulee meille!! Järkyttävän vaikeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti