Vapun jälkeistä elämää

Maanantaina olimme Marjun agiopissa koko porukka. Ennen treenejä kävimme lenkillä jotta Iita pääsi päästelemään suurimpia höyryjään pois systeemistään. Treenien aluksi neiti oli ihan omissa maailmoissaan eikä yhtään keskittynyt tekemiseen. Se jäi taivastelemaan kesken radan välillä Marjua ja välillä Petrusta ja välillä nenään tunki joku vastustamaton haju. Meinasi mennä hermot. Sitten Iita sai katsella radan reunalta, kun menin sen äidin Zoran kanssa rataa, mikä nostikin sillä hyvin kierroksia. Kerta se oli näköjään ensimmäinenkin, että Iitaa sai herätellä hommaan mukaan. Harjoittelimme Iitan kanssa yksittäin myös kontaktia puomilla ja kujakeppejä. Kontaktille se kyllä pysähtyy, mutta siinä odottaminen tuottaa vaikeuksia. Ei millään malttaisi odottaa lupaa jatkaa matkaa. Kepit menivät mallikkaasti. Pari kertaa se paukkasi ohi kaikkien keppien suoraan palkalle, mutta muuten se jo pujotteli :) Lopuksi teimme kokonaiset radat, jotka minä menin Zoran ja Iitan kanssa ja Petrus meni Sanin ja Lantin kanssa. Petrus tekikin nollaradat kummankin koiran kanssa! Mulle ja Iitalle tuli vitska, kun ohjasin Iitan yhden esteen ohitse, hitsit. Zoran kanssa saimme nollan. Petruksella meni ohjaus niin hienosti, että Marju sanoikin että Petrus voisi hyvin osallistua perjantaina epävirallisiin kisoihin Sanin kanssa :) Epäreilua, kun jotkut saa treenata ikuisuuden että oppii mitään ja sitten tulee joku luonnonlahjakkuus jolle homma näyttää olevan niiiiin helppoa. Oikeasti olen tosi ylpeä Petruksesta ja onnellinen siitä, että hänkin on löytänyt tämän huipun lajin. Nyt kun vielä saadaan Petrukselle oma agikoira ;P

Illalla meille tuli ystäviä viettämään vappua. Oli tosi mukavaa nähdä taas ihmisiä ja istuimmekin pöydän ääressä lähes aamuun saakka. Tekemäni tapakset tekivät hyvin kauppansa eikä mikään ruoka loppunut keskenkään. Hyvää ruokaa ja juomaa ja ystäviä, siinä loistava resepti onnistuneeseen illanviettoon. Olipa mukava syntymäpäivä kerrassaan! Kiitos kaikille jotka olivat siinä osallisena, olette tärkeitä!