L´ll miss Raivio is back

Tällaista tunnetta treenien jälkeen ei ole ollut sitten joskus talven, kun hammasta purren tulin kotiin. Meillä alkoi kesäkausi tänään Maunulan kentällä ja olipa aloitus. Iita käyttäytyi kuin kahopää ja tipotiessään oli se suht rauhallinen Parson, joka viime kuukausina on treeneissä ollut. Se hyppi, pomppi, haukkui, roikkui hihassa ja teki kaikkea muuuta paitsi keskittyi rataan. Jopa karkasi lelunsa kanssa eikä tullut kutsusta, mitä se ei ole tehnyt sitten viime kesän. Ilmeisesti samaisessa paikassa pidetyn alkeiskurssin muistot ja käyttäytyminen palasivat mieleen. Ryhmämme koostumus on muuttunut, joten paikalla oli uusia koiria joten sekin varmasti osaltaan sai Iitan käymään ylimääräisillä kierroksilla. Ensimmäinen radan meno oli ihan katastrofi. Toinen jo parempi ja kolmannella se meni hyvin, niinkuin yleensä viime aikoina. Ei käynyt kiinni eikä saanut raiviota. Lopputunnista se oli jo taas enemmän oma itsensä, mutta kierrokset kävivät todella korkeina ja sitä sai rauhoitella koko ajan. Tuolla kun en edes viitsi saada sille kunnon raivokohtausta, kun varmaan erottaisivat seurasta. Iita nimittäin tietää milloin olet tosissasi niin siihen ei sellainen "kevyt" suuttuminen tehoa ja toisekseen ei se minun karjuminen sitä rauhoita. Olin kyllä niin huonolla mielellä, kun lähdimme kotiin. Onneksi Petrus oli mukana ja sanoi, ettei se nyt niin huonosti mennyt. Ihana tsemppaaja :) Iita vaan oli niin kuppi nurin taas monesta syystä, mutta kun se vähän rauhoittui niin hienosti kuulemma mentiin. Vauhtia siinä ainakin on! Ja sehän on hyvä ajatellen tulevaisuutta..sitten kun joskus päästään kisaamaan niin ei ainakaan nopeudesta jää kiinni ;P Välillä vaan käy mielessä, että olisikohan joku rauhallisempi malli ollut hieman helpompi vaihtoehto tähän agilityuran alkuun...