Puutarhahommia

Iitan eilinen aamu alkoi fasaanin lentoon ajamisella. Hieno fasaani käyskenteli meidän pihassa, mutta eihän Iita sen voinut antaa siinä nauttia aamukävelystään, vaan hirveällä vauhdilla se ajoi linnun lentoon. Tyytyväinen virne naamallaan se jatkoi sitten itse aamulenkkiään. Töitten jälkeen kävimme taas juoksemassa koko porukka. Iita lähinnä taas lönkötteli, mutta juoksivat ne Petruksen kanssa sitten keskenään mäkivetoja. Mä tulin samalla perusvauhdilla, kun muuten olisi ehken jäänyt mäet kipuamatta ;P Lenkin jälkeen oli taas ihanan rento ja kevytolo. Suihkun jälkeen pakkauduimme autoon ja ajoimme ystäviemme remonttityömaalle, jossa ihmettelimme heidän pihaansa ja mietimme mitä sille voisi tehdä. Olisipa niin ihanaa kun olisi oma piha mitä laittaa...Reetta kyllä lupasi, että saan tulla hänen pihalleen möyrimään niin paljon kuin haluan, mutta eihän se ole sama asia. Jotain suunnitelmaa pihan kunnostamiseksi saimme tehtyä, joten pitää mennä kurkkimaan lähiaikoina mitä siellä onkaan sitten saatu aikaiseksi. Iita keskittyi tahollaan pihan huumaaviin tuoksuihin joita olivat jättäneet naapureiden kissat. Herra Tohveli näyttäytyikin pikaisesti, mutta Iita ei sitä onneksi huomannut. Olisi varmaan huutanut kurkku suorana kissan perään. Kotona uni tuli parsonille heti ja vain vaivoin se jaksoi sohvalta raahautua yöunille, kun se aika tuli. On se niin rankkaa olla pieni valkoinen koira.