Maanantaina meillä oli taas agitreenit ja olipa aika tahmea esitys. Viikonloppu painoi jaloissa sekä koiralla että emännällä. Iitan keskittyminen oli tosi huono ihan siitä syystä, että se oli niin poikki. Positiivinen juttu oli se, ettei se aloittanut hurjaa riekkumista heti kun saavuimme kentälle. Ehkä se alkaa ymmärtää ettei ulkokentälläkään saa riehua niinkuin ei hallissakaan. Teimme takaleikkaustreeniä ja Iitan kiinnostus karkasi puolivälissä ihan muualle kuin tekemiseen. Se alkoi etsiä nameja maasta ja jäi kuuntelemaan kentän laidalla haukkuvaa koiraa. Saimme kuitenkin tehtyä harjoituksen loppuun. Pistin Iitan haahuilun väsymyksen piikkiin sillä se oli silminnähden poikki. Yksi aivan mielettömän hieno takaleikkaus saatiin tehtyä ihan viimeisenä harjooituksena ja siihen oli hyvä lopettaa.
Tiistaina lämpötila oli hellelukemissa. Aurinko paistoi täydeltä terältä vielä viiden jälkeen ja hikivalui pitkin selkää, kun kävelin ratikalta kotiin. Illalla uutisissa sanottiinkin lämpötilan käyneen yli 28:ssa asteessa! Onneksi Iitan majoitustila päivisin on sillä puolella mihin ei iltapäiväaurinko paista, joten sillä oli ihan viileät oltavat. Lenkillä ei tossu noussut oikein kumpaisellakaan vaikka menimme metsään jossa oli vähän viileämpää. Kotiin päästessä Iita juoksi suoraa päätä vesikupille ja joi antaumuksella pitkään. Loppuilta köllöiltiinkin olkkarissa. Minä sohvalla ja Iita varjossa viileämmällä lattialla.
Eilen mulla meni töissä pitempään joten Petrus lenkitti Iitan. Neiti oli illalla ihan villillä tuulella ja peuhasi luunsa kanssa pitkän aikaa. Välillä se loikkasi hurjalla vauhdilla syliin, kävi antamassa pari pusua ja palasi sitten taas leikkeihinsä. Ihan hassu pieni koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti