Olimme äsken pienellä lenkillä Iitan kanssa. Vastaan tuli meidän viereissä talossa asuva mies tyttärensä kanssa juuri kun Iita oli pissalla. He kävelivät ohi, kun Iita teki tarpeitaan ja mekin jatkoimme matkaa, kun takaa kuului kovalla äänellä, "Sinne jäi paskat!" Voi jee, mulla nousi kierrokset. Onneksi pidin suuni kiinni, sillä kun mulla kierrokset nousee niin suusta tulee mitä sattuu. Petrus huusi miehelle takaisin oikein rauhalliseen sävyyn, "Pissit se vain teki. Kaikki muut kyllä korjataan pois." Mies huusi takaisin, "Unohda koko juttu." Hyvä näin, sillä Petruksen rauhallisuus sai miehen näyttämään entistä typerämmälle. Vieressä minä kihisin kiukusta. Mua niin ottaa päähän tuollainen huutelu. Ei edes voi suoraan päin naamaa sanoa jos on jotain sanottavaa, mitä tässä tapauksessa ei edes ollut! Pitää sitten huudella seläntakana juuri sen verran kovasti, että kohde varmasti kuulee muttei kuitenkaan uskalleta sanoa suoraan. Ei kyllä miehellä ole mitään aavistusta koirista, kun ei erota tyttökoiran pissiasentoa kakkimisesta.
Ihmeellisen tästä tilanteesta tekee se, että me olemme asuneet samassa pihassa kohta neljä vuotta! Ensin kaksi vuotta samassa talossa, eri rapuissa kylläkin, jonka jälkeen muutimme toiseen taloyhtiöön entisen talon viereen kaksi vuotta sitten. Pihalla olemme nähneet kymmeniä kertoja eikä silloin ole ollut pokkaa tulla sanomaan jos toiminnassamme koiran kanssa on jotain häntä ärsyttävää. Ja eihän hänellä ole ollut mitään mistä valittaa sillä emme päästä Iitaa tarpeilleen pihalle missä lapset leikkivät eikä koira muutenkaan melskaa tai riehu pihalla. Kotonakin Iita on päivisin hiljaa, mutta eihän se edes tätä miestä liikuta sillä hän asuu eri talossa. Olen niin vihainen! Usein hän on lapsiensa kanssa meidän ikkunoiden alla pelaamassa ja pitämässä kauheaa meteliä. Taidan ensi kerralla huutaa, että katsos noitten kakaroittesi perään, kun ne pitää niin kovaa meteliä...Ärsyttävää, kun syytetään syyttä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti