Maailman onnellisin koira

Törmättiin rappukäytävässä viikonloppuna yhteen meidän alakerran naapuriin ja Iitan häntä heilui taas kuin viimeistä päivää, kun näki tutun ihmisen. Nainen sanoi, "Iitaa on aina niin mukava nähdä, kun se on aina niin iloinen. Maailman onnellisin koira". Toivottavasti on :) Ei sillä elämä ainakaan ihan päin peffaa ole. Ruokahuolto pelaa ja virikkeitäkin järjestetään. Eilen olimme taas hakemassa virikkeitä agikentältä. Tällä kertaa mukaamme oli liittynyt Mr Strongbow aka Räminäpurkki, Iso R. Kentälle mennessä Iitan kierrokset nousivat taas yli sallitun rajan ja silloi kehiin astui Mr R. Pari kertaa kunnon rämistys neidin läheisyydessä riitti ja se rauhoittui! Ei tarvinnut tehdä rataa koira hihassa roikkuen. Mikä ihana tunne. Jakaannuimme kahteen ryhmään jossa toisessa teimme pientä rataa ja toisessa keinua, hyppysarjaa ja kujakeppejä. Radan alku oli hankala ja kun Iita oli tunnin alkuvaiheessa vielä ihan omissa maailmoissaan niin se meni osittain pieleen. Muuten rata meni taas vauhdilla ja ihan hyvin. Otetaan samanlainen kuvio treenattavaksi, kun menemme seuraavan kerran keskenään treenaamaan. Keinu ja kujakepit menivät tosi hyvin. Pomppusarjassa Iitalla oli niin kova vauhti, että se hyppäsi neljän esteen sarjasta kaksi viimeistä hyppyä yhdellä loikalla! Ihan hurja likka. Kun palkka (kissansa) tuli maahan vasta Iitan ollessa tokavikalla esteellä se malttoi tehdä esteiden väliin askeleen. Mutta kaikkein parasta eilisissä treeneissä oli, että se maltoi rauhoittua ja keskittyi taas tekemiseensä niinkuin yleensä viimeaikoina. Viime viikkoinen oli toivottavasti vaan hetkellinen painajainen :P