Kulunut viikko on mennyt vain ja ainoastaan työn parissa. Maanantaina käytiin agiharkoissa, mutta tiistaina ei ollut mitään toivoa ehtiä treenaamaan. Tänään sitten helpotti, kun iltapäivällä oli viikon jälkimmäinen iso presentaatio, mutta kroppa käy niin ylikierroksilla etten osaa rauhoittua. Kaiken päälle migreeni meinaa kaataa sänkyyn, mutta sitä ei melkein huomaa kun on päättänyt niin. Iitaa olenkin nähnyt nyt parin vuorokauden aikana oikeastaan vaan myöhään illalla eikä siinä paljon olla ehditty puuhastella. Iita kaivautuu kainalooni kun menen sänkyyn ja ihan kuin se huokaisisi, että ihanaa kun olet vihdoin kotona. Näin on ainakin mukava ajatella :) Petruksenkin kanssa kuulumiset oollaan vaihdettu hetki ennen unen tuloa ja aamulla kauheassa kiireessä. Tietää toisen ainakin olevan olemassa vaikkei syvällisempää keskustelua ehdikään käymään.
Viikonloppuna meillä on Iitan kanssa enemmän yhteistä aikaa. Vaikka mun pitääkin taittaa viikonlopun aikana meidän agiseuran lehti. Kaikkeen sitä ihminen suostuukin, tekee täysin duunihommia vapaaehtoisesti omalla ajallaan...heh Ajattelin että lauantaina me likat käymme juoksulenkillä testaamassa uusia lenkkareitani, jotka ovat nyt kumpikin oikeaa kokoa. Kävimme tiistaina pienellä palauttavalla lenkillä joka jeesasi paljon tukkoisia jalkojani, joten lauantaina voisi sitten juosta taas vähän pidemmän lenkin. Jos vaan tuossa loskavellissä viitsii juosta askeltakaan. Kumpparit ovat ainoat järkevät kengät tähän säähän, mutta kukapa sitä järkevä olisi. "Visu ennen kaikkea", sanoo AD ja vetää yhdeksän sentin korolla olevat italialaiset saapikkaat aamulla jalkaansa ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti