Iitalla ei ole paljon leluja. Tämä johtuu siitä, että mitkään lelut eivät kestä muutamaa minuuttia kauempaa. Kaikki pehmolelut mitä Iitalla on ollut se on järjestään tuhonnut vuorokauden sisällä. Vuosi sitten se sai lahjaksi vihreäläikkäisen lehmän jota se kanniskeli ensimmäisen illan oikein sievästi ja jemmasi ettei kukaan vaan vien hänen ammuaan. Aamulla se kävi lehmän jemmasta ja alkoi kiskoa siltä raajoja irti. Kun se oli saanut etujalat irti lehmä pistettiin kaappiin. Sieltä se löytyi eilen illalla ja Petrus leikki sillä Iitan kanssa. Leikin tuoksinnassa pää ja toinen jäljellä ollut koipi lähtivät irti. Lopuksi Iita sai koko lehmän itselleen ja sillä sekunnilla kun se tajusi että se on vain hänen alkoi hurja suolistus. Koko olohuoneen matto oli pehmosisälmysten peitossa. Hyvä että neiti sai henkeä, kun se niin vimmalla repi täytteitä lehmästä. Kun lehmä oli tyhjennetty se alkoi pureskellä jäljelle jääneitä "lehmännahkoja". Se olisi varmasti popsinut kitaansa koko elukan ellei sitä olisi otettu siltä pois. Pöljä koira. Se oli kun hurjan metsästyksen jäljiltä ihan läähätyskunnossa ja tärinöissä. Kunhan saan purettua kamerasta kuvia niin pistän tähän pari neidin lehmän suolistuksesta.
Tässäpä nyt se kuva.
2 kommenttia:
Voi että, Iita kuulostaa ihan Veetiltä. Meillä on tosin yks "lehmämato" nyt ollut lattialla eikä se kiinnosta koiria kun sen pää (se lehmä-osa) on suolistettu. Mato-osa (vartalo, melkeen metrin pitkä) on vielä jäljellä ja pään riekaleet.
Aijai, kuulostaa niin tutulta.... Ja se röhkimisääni, joka kuuluu, kun puolet kuonosta on pehmolelun sisällä ja vanu tukkii sieraimet:)
Meitä suolestaminen lähinnä huvittaa, koska lelut kelpaavat "kuolleinakin", mutta kun muut antavat leluja lahjaksi, he ovat aika järkyttyneitä siitä, miten paljon lahjoja "arvostetaan".
Tiia
Lähetä kommentti