Taimi ja Anna olivat meillä eilen kylässä. Iita oli ratketa, kun pikkuneiti tuli ovesta. Näytti todellakin sille, että Iita ei pysy nahassaan. Häntä viuhtoi niin, että shakirakin jäi toiseksi lanteen heilutuksessa. Äänikin nousi kimeäksi piippaukseksi, kun ei parson voinut käsittää mistä tällainen ihana pikkuinen oli meille tullut. Taimia jänskätti tämä pikipäinen äärimmäisen innokas iso neiti, mutta selvästi se on terrieri, kun Iita liian innokkaasti meni pientä nuuskuttamaan se sanoi "ison" sanan Iitalle. Heh huvittavaa, kun sellainen sintti käy ärhentelemään. Iita meni tästä komentelusta ihan hämilleen ja meni hetkeksi työhuoneeseen rauhoittumaan. Heti kun Iita malttoi jäädä paikoilleen ja lopetti huutamisen Taimi lähestyi sitä uteliaana ja kävi varovasti nuuskaisemassa. Iita rauhoitteli itseään syömällä luuta mikä taas vahvisti mielessäni sitä, että Iitalle pitää keksiä vaihtoehtoista tekemistä silloin kuin se kiihtyy. Nythän se on saanut agiharkoissa purra rakasta kissavinkuaan silloin kun muut menevät radalla ja se onkin rauhoittanut sitä paljon. Oikeilla jäljillä selvästi ollaan. Tässä pari kuvaa pikku Taimista. Mikä söpöliini!
Uskomatonta miten nopeasti tämä viikko on mennyt. Joka ilta on ollut jotain ja viikonloppuna täytyy taas palata ATD:n lehden pariin. Nyt se on saatava valmiiksi jotta se ehtii painoon ensi viikolla. Töistä puheenollen meidän tekemä Stihlin moottorisahamainos naisille on saanut huikean hyvä palautetta jopa alan sisällä. Siitä tuli eilen hurjan hyvä mieli. Onhan sitä mukava onnistua siinä mitä tekee ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti