On sellainen olo etten oikein tiedä millainen. Alku treenit meni ihan päin peffaa ja suusta tuli veetä, peetä ja hoota ihan urakalla. Toinen puolikas menikin sitten ihan ok. Hyvä kyllä näin päin, että viimeinen maku oli se vähemmän karvas. Iita aloitti treenit hirveällä räyskällä. Kellekään ei varmasti jäänyt hallin pihalla epäselväksi että neiti on saapunut. Jo tässä vaiheessa pinna kirstyi niin että sinkui.
Rata alkoi kahdella hypyllä josta kurvattiin puomille. Kontaktin Iita teki namijonolla oikein hyvin, mitä nyt ensimmäisellä kerralla pakitti takaisin, kun huomasi menneensä parista lihapullankappaleesta ohi. Tämä tekniikka kyllä näytti tehoavan sillä kolmannella kerralla se itsenäisesti alkoi hidastaa alastuloa kohden. Loistavaa. Puomilta hyppy ja rengas josta putkeen. Tässä meidän ongelmat alkoivat. Meidän ope seisoi epähuomiossa suoraan meidän tien edessä ja pinnahan siitä parsonilla paloi. Kiukku kyllä kohdistettiin minuun eikä opeen. Sain kuin sainkin heitettyä Iitan loppujen lopuksi putkeen josta seuraavana oli kepit väärältä puolelta. Justiinsa joo, nepäs menivätkin niin päin huonoa kuin mahdollista. Iita oli jo sellaisessa tilassa että se ei kuunnellut yhtään. Siirryimme tässä vaiheessa sivummalle jäähdyttelemään.
Radan loppu meni jo paremmin, kun siinä sai kaasutella. Ja ihan viimeinen harkka tehtiin rallia, mun ja Iitan pyynnöstä. Siinä Iita ainakin on ihan elementissään ;P Puomin kontaktikin meni kohdalleen vaikka neiti painoi sata lasissa. Mutta täytyy antaa mullekin muutama piste siitä, että juoksukuntoni ja varmaan nopeuskin on tässä uudet lenkkarit hankittuani parantunut. Sille ainaskin tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti