On vähän sellainen no jaa-fiilis. Treenit meni ihan hyvin, mutta ei ole sellainen upeeta, loistavaa, kylläpä meni hienosti-tunnetta niinkuin muutamana viime kertana. Nyt oli mentävänä kokonainen rata, mutta me menimme siitä kaksi ensimmäistä neljännestä kahdessa osassa. Rata oli sen verran mutkikas, että minä sähläsin ihan urakalla ja siitä seurasi se, että Iitalla meni hermo. Tosin se ei mennyt totaalisesti. Se pomppasi pari kertaa minua vasten ja haukkui, mutta asettui sitten. Joten edistystä on kyllä tapahtunut. On sellainen olo, että miksen minä osaa :( Jalat ei juokse niin nopsaan kun haluaisin ja kädet ei ohjaa niin kuin pää sanoo. Ihan tyhmää. Eikä oikotietä onneen ole. Sekin on ihan tyhmää. Täytyy vaan treenata ja treenata niin tuloksiakin alkaa näkyä. Siihen pitää uskoa.
Mun täytyisi vielä jaksaa tehdä töitä tänään, mutta ensin taidan pistää iltapalaa poskeen ja hengähtää hetkisen sohvalla rakas pieni pikisilmä kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti