Kyllä on taas talvinen sää! Melkein kaikki lumet ovat huvenneet ja kuraa on nilkkoja myöten. Tänäänkin oli oikein ihana harmaa päivä ja joka ulkoilun jälkeen Iita piti käyttää suihkun kautta. Ärsyttää. Eilen siivosimme ja jo nyt eteinen näyttää sille ettei siellä olisi imuria/luuttua näytetty viikkoihin, mur. Kaikista eniten inhoan tällaista kuraloska säätä jolloin varpaat kastuu ja sisään kantautuu kiloittain hiekkaa, eikä sisään ole tulemista ellei Iitaa käytä suihkussa. Pieni valkoinen onkin kevään upeimmasta värisarjasta maantie.
Iltapäivällä kävimme Iitan kanssa lenkillä ja minä pääsin testaamaan uudet samaa kokoa olevat lenkkarini. Hyvin toimivat. Hiki tuli ja naama oli kuin hehkuva kekäle vielä pitkään. Oikein onnistunut lenkki kaikenkaikkiaan. Moni muukin koiranomistaja oli lenkillä ja ohitimme monta koiraa. Osa oikein mallikkaasti ja osa vähemmän. Edistystä on onneksi tapahtunut. Nykyään Iita jopa oma aloitteisesti alkaa napittamaan minua, kun huomaa kaukana koiran, ja odottaa että namibaari aukeaisi. Tämä kyllä vain silloin, kun vastaantulija on pieni ja yleensä vaalea koira. Isot ja mustat ovat haasteellisimpia, mutta nykyään pääsemme monesti jo ohi ilman pihaustakaan. Vielä on matkaa siihen kun pääsemme ilman mitään konsteja ohittamaan, mutta sinne olemme matkalla.
Lenkiltä tultuamme oli edessä suihku. Tällä kertaa myös minulle. Olin yksin kotona, enkä voinut pyytää Petrusta ottamaan Iitaa siksi aikaa kun riisuuduin, joten taiteilin eteisessä hikiset ja märät vaatteeni pois pitäen Iitan flexiä koko ajan kädessäni. Ei mikään helpoin juttu. Onneksi käynti suihkuumme on eteisestä joten Iita ei päässyt kuravarpainensa etenemään pitkälle. Hetken siinä katseltuaan minun kuoriutumistani, se käänsi kuononsa kohti kylppärin ovea ja jäi odottamaan. Yleensä se on nokka kohti olohuonetta odottaessaan valjaiden pois ottoa. Avasin kylppärin oven, kun vedin viimeisiä vaatekappaleita päältäni jolloin neiti käveli tyynesti kylpyhuoneeseen ja suihkuun. Siellä se odotti, että emäntä tulee pesemään kurat pois. Tietenkään kylppärissä ei ollut yhtään Iitan pyyhettä, joten pesun jälkeen jouduin lähtemään hakemaan sellaista. Sanoin Iitalle odota ja kokeillakseni koirani tottelevaisuutta jätin kylppärin oven auki. Täytyy myöntää olleeni aika varma, että Iita tulee pois sieltä ennenkuin ehdin takaisin, mutta olin väärässä! Märkä koira seisoi niillä sijoillaan suihkussa minne olin sen käskyn alle jättänytkin. Harvoin on näin kivaa olla väärässä :) Kyllä miulla on vaan viksu koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti