Loma vierähti ihan tarkoituksella kaukana tietokoneesta. Tai ainakin kovasti koitin minimoida koneen äärellä vietetyn ajan ja siksi blogikin on ollut hiljaa. Sitä kun työkseen tekee koneella hommia niin omalla ajalla mielellään pysyy sen äärestä poissa, mutta nyt taas kirjailen kuulumisiamme entiseen tahtiin :)
Neljä viikkoa humahti perinteisesti tosi nopsaan ja töissä keikutaan taas. Oli kyllä mukava loma, kun tuli nähtyä paljon ihmisiä ja muutama pieni kotimaanmatkailuretkikin tehtiin. Kotiseutumatkailun ohella kävimme Tammisaaressa ja toisella retkellä Tampereen suunnassa Emil Wickströmin ateljeekodissa Visavuoressa, joka on aivan mieletön paikka.
Iita on ollut aivan hurjan väsynyt astutuksen jälkeen ja se vain nukkuu. Oikein mikään ei neitiä huvita ja maanantaina ei enää ruokakaan maistunut. Tiineyden merkkejä oli pitkin heinäkuuta ilmassa. Väsymys, nisien turpoaminen ja nyt tämä ruokahaluttomuus ovat tyypillisiä tiineyden oireita. Ihan varmaksi en kuitenkaan uskaltanut iloita masuasukkien olemassaolosta ennenkuin tiistaina kävimme Tarjan luona ultraäänessä. Iitan masussa majailee 4-5 pientä asukkia!! Huippua! Nyt sitten jännitetään, että ketä sieltä tulee. Maanantaista lähtien Iita on syönyt tosi huonosti. Kuuma sää varmasti vaikuttaa osaltaan, mutta on tämä vaan outoa siltä. Aina ennen se on syönyt todella hyvällä ruokahalulla, mutta nyt se syö vain minimaalisesti kerrallaan ja senkin iltaisin. En tosin osaa olla asiasta kovin huolissani sillä tiineät nartut voivat jopa paastota tiineyden tässä vaiheessa. Uni maittaa neidille ja onhan se hyvä ottaa rauhallisesti niin saa pienet kasvaa rauhassa. Tosin Tarjan luona meininki oli Kiihkon kanssa sellaista, että minit heittivät volttia, kun äippä kiisi pellolla ja kalliolta umpsukkeliin uimaan. Eipä sitten pienien päätä huimaa, kun nyt tottuvat raisuliin menoon ;P
Iitan 58vrk kantovuorokausi on perjantaina 7.9. joten jossain niillä main, ehkä vähän myöhemmin, odotellaan pikkuisia saapuvaksi. Toivottavasti siellä on meille pikku kakkonen! Nimeäkin on neidille mietitty, mutta siitä enemmän sitten, jos ja kun hän saapuu iloksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti