Aamulla meidän pihalla oli Iitan yksi suurimmista inhokeista, roska-auto. Jostain syystä roska-auto saa sen kiukun valtaan. Tänäkin aamuna pääsimme jo melkein ohi koko rakkineesta, kun Iitan piti vielä kääntyä ja päästä hirmuiset pärinät. Mitkään muut suuret ajoneuvot eivät aiheuta tällaista reaktiota. Mäkelänkadulla voi seistä aivan rauhassa liikennevaloissa vaikka ohi jyristelee busseja, rekkoja, matkailuautoja, mitä ikinä isoja kulkuneuvoja ja jopa näitä roska-autoja, mutta kun sellainen on kotipihalla niin se on liikaa. Aamulenkillä muiden koirien ohitukset menivät tosi hienosti, mikä sai hymyn huulille. Viimeksi eilen piti nimittäin murrata vaikka kenelle. Näytti sille, että oli taas sellainen päivä että kaikki kävi pienen parsonin hermoille. Ne on ne hormoonit ;P Mikään ei ehkä ole ärsyttävämpää, kun sanoa naiselle että hormoonit näköjään jyllää...murrrr
Illalla jouduin tiukan paikan eteen, kun pihalla jouduin vastaaman kysymykseen, että mistä ne koiranpennut syntyy. Enhän mä ollut yhtään valmistautunut tuollaiseen "vaikeaan kysymykseen". Heh no, selvisin kuitenkin kunnialla ja vakuutin ettei Iitaan satu synnytys liikaa. Mistäs minä sen voin tietää! Korkea kipukynnys sillä on joten näin pitää uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti