Nyt Iitan pennuilla on jo värimerkit selvästi näkyvissä ja karva alkaa kasvaa. Osa kallon litteistä luista kasvaa yhteen ja luutuminen jatkuu koko kropassa. Pikkuiset pitivät äitiään viime yönä hereillä sillä sen verran levoton Iita oli aamuyöstä. Mitä lie melskanneet siellä. Aamulla mamsu makasi meidän välissä maha pystyssä ja veti sikeitä. Olivat minitkin sitten taas rauhoittuneet. Syvästä unestaan huolimatta Iita kipsutteli kiireenvilkkaa aamupalallle, kun kuuli että nostin kupin lattialta ja jääkaapin ovi aukesi.
Oli muuten viileä aamu verrattuna siihen mihin viime aikoina on tottunut. Pyöräillessä eivät hanskat olisi olleet yhtään liikaa. Iitaa ei enää huvita kävellä sitäkään vähää mitä se on viime aikoina kävellyt. Vaivoin sen saa raahattua niin pitkälle, että se tekee tarpeensa, ja neä koittaa kääntyä kokoajan kohti kotia. Ei paljon liikunta kiinnosta masun kanssa. Noh, eiköhän se ehdi taas liikkumaan kun pienet on hoidettu.
Enää yksi yö ja Iita lähtee. Kammotus, kun on nyt jo ikävä! Ihan kuin se olisi loppuiäkseen muka lähdössä, ei onneksi. Olen vaan niin tunteella elävä ihminen, että saan tällaisestakin asiasta kehitettyä suurta draamaa. Ihan hölmöä sinänsä, sillä tiedän ettei Iita voisi olla paremmassa paikassa tekemässä pentujaan, mutta minkäs sitä itselleen voi ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti