Telma on jo alistunut siihen ettei Iita pelaa sen kanssa. Tänä aamuna se tosin kokeili heti aamusta olisiko mutsi tänään leikkituulella, mutta ei tänäänkään. Iita vain kääntää päänsä pois, kun Telma tulee sen eteen ja koittaa napata kaulasta kiinni, mikä yleensä toimii leikkiinkutsuna ja saa hetkessä aikaiseksi kunnon pystypainin.
Tänä aamuna me otettiin Iitan kanssa pitempään unta, kun Petrus ja Telma kävivät aamulenkillä. Iita kaivautui kainalooni, kun ulko-ovi kävi ja huokaisi syvään. Sillä ei ollut mikään kiire nousta niin kuin ei minullakaan. Ulkona Iita on rauhallisempi, eikä se edes haluaisi lenkille. Alkumatkan perässä vetämisen jälkeen se kyllä innostuu ja pistää tassua toisen eteen vanhaan malliin.
Illalla treenasin Telman kanssa sisällä lelusta luopumista. Se kun on Telman kanssa todella haastava asia ja Pikkis olikin niin täynnä intoa ettei meinannut malttaa keskittyä tekemään. Telman selkä on ollut sen verran jumissa että kaikenmoinen hyppiminen on ollut kiellettyjen asioiden listalla ja olemme joutuneet treenaamaan agin sijaan muita juttuja. Onneksi ensi viikolla Temppu pääsee taas rakkaan harrastuksen pariin. Iitakin oli ihan innoissaan, kun pääsi treenaamaan muutaman kerran takaakiertoja ja niinhän se on, että eihän se raskauskaan mikään sairaus ole joka estäisi harrastamisen oman jaksamisen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti