Iita oli ottanut hoitotädin luona rennosti. Nukkuen välillä peiton alla ja välillä päällä. Sen maha on mielestäni isompi kuin viime kerralla tähän aikaan ja Tarjankin mielestä rouva on aika muhkea. Toivottavasti nämä viimeiset reilut kaksi viikkoa menee hyvin, niin mamsulla kuin muumeillakin. Jännityksellä odotellaan kuinka monta pientä tuonne isoon masuun onkaan mahtunut.
2 kommenttia:
Sisarusrakkautta, ihanaa :) Mukava kun kerroit, että sisarpuolia on tulossa maailmaan. Minä en ehkä uskalla tulla katsomaan, tai kohta meillä vipeltää kahdeksan jälkaa ja se on yksiöön liikaa. Kun ne on niin söpöjä pienenä, onhan nytkin, mutta niin eri tavalla.
Olisi mukavaa nähdä ja Unolle tekisi koiravierailut ja tapaamiset hurjan hyvää. Me vain autottomina ollaan vähän jumahdettu Lauttasaareen, mutta aina mahdollisuuksien mukaan osallistutaan ja liikutaan.
Rapsutuksia neideille :)
Että osaa olla pienet parsonit suloisia ja että nämäkö tekisivät joskus konnankoukkuja?? Tempun tyyli tulla sohvalla istujan syliin laittaen tassut kaulalle ja muiskauttaa pusukin vielä kaiken kruunuksi sulattaa kylmimmänkin ihmisen saatikka hoitotätsyn sydämen. Iita on ihkaihanin, mutta Temppu Havukka-ahon ajattelin ilmeellään ei jää pahasti toiseksi. Tähän on pakko lisätä "Ei sillä ole väliä mihin aika meidät vie; etäisiin kyliin vai läheisille niityille, tärkeintä on että tapasimme".
Lähetä kommentti