Iippa ja Iipan masu

Iita on ollut nyt viimeiset kaksi viikkoa ihan eri koira kuin yleensä. Se vetytyy mielellään omiin oloihinsa eikä ole innostunut pelaamaan Telman kanssa muutamia harvoja kertoja lukuunottamatta. Se tulee vielä entistäkin useammin ihan viereen ja tunkee väkisin syliin. Samanlainen läheisyyden kipeä se oli kuin odotti viikinkikatrastaan. Vyötärölinjakin alkaa hävitä ja nisät ovat isot, joten kyllä siellä on muutama muumi tulossa. Kun kävin hakemassa Tempun kotiin tiistaiaamuna Tarja teki Iitalle ultran, jossa näkyikin useampi mahdollinen pentu, mutta koska aika oli niin aikainen Iita pääsee ultrattavaksi myös ensi maanantaina, jolloin astutuksista on neljä viikkoa. Jännittävää!