Harrastusviikonloppu

Meillä oli lauantaina Iitan kanssa kolme starttia Riihimäellä. Oli mukavaa, kun aamulla sai nukkua vähän pidempään sillä kaikki mediluokkien startit olivat peräkkäin minien jälkeen klo 11.45. Sää oli ihanan kirpeä ja aurinkoinen, mutta sääkään ei kannustanut meitä puhtaisiin suorituksiin. Tuomarina oli Allan Mattson ja radat olivat oikein mukavan oloisia, muutamaa meille hankalaa keppilähestymistä lukuunottamatta. Iita oli taas ihan puolivaloilla liikenteessä. Teki kyllä kaiken niin kuin pyysin, mutta oma-aloitteisuus ja draivi oli ihan kadoksissa. Kai sillä oli sitten raskauspahoinvointia ;) Ensimmäiseltä radalta saimme 10 ratavirhettä, kun Iita ei pussista tultuaan lähtenytkään takaakiertoon vaan tuli ensin esteen väärällä puolelle ja keppien sisäänmeno aiheutti myöhemmin hankaluuksia. Toisella radalla tuli hylly, kun ohjasin Iitan ihan itse kolmannen esteen, putken väärään päähän. Loppurata olikin kivaa virheetöntä menoa. Viimeisellä radalla saimme vitosen keppien sisäänmenolta, mutta muuten meno oli oikein kivaa vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään. Rata oli haasteellinen muillekin osallistujille, sillä voitto irtosi vitosella ja samoilla ratavirhepisteillä sijoituimme neljänsiksi. Varsinkin tuo kakkosradan oma sählääminen otti päähän ja päivästä jäi vähän hampaan koloon. Riihimäeltä ajelimme vielä seuramme agihallin kunnostustalkoisiin levittämään hiekkaa.

Sunnuntaiaamuna herätys oli jo tuttuun tapaan aikaisin aamulla sillä Kirkkonummella piti olla jo yhdeksältä. Sää oli hurjan myrskyinen ja vettä satoi välillä enemmän kuin kaatamalla. Tuomarina ykkösillä oli Anne Savioja. Päivän aloittivat minit ja perään oli medien A-rata. Olimme Iitan kanssa lähtövuorossa neljäntenä. Iita oli ihan eri tunnelmissa kuin lauantaina ja se kävi mukavilla kierroksilla lähtöön mennessä. Lähdössä Iita teki kuitenkin jotain odottamatonta ja varasti. Olin ehtinyt vain ensimmäisen hypyn siivekkeen ohi, kun näin että Iita tulee. Onneksi alku oli sellainen, että sain Iitan ohjaukseen eivätkä omat konseptit menneet sekaisin. Iita on varastanut kerran aikaisemmin ja silloin menin niin sekaisin ohjauksen kanssa, että koko rata meni ihan pieleen. Nyt tämä yllättävä käänne ei onneksi haitannut vaan teimme Iitan kanssa hienon nollaradan ja aika riitti vielä voittoon! Nousimme kakkosiin ennen Iitan mammista niinkuin olin vähän salaa asettanut tavoitteeksi! Ja koska edessä on luultavasti pitkähkö tauko halusin osallistua kakkosluokan starttiin iltapäivällä. Kakkosten startin alkuun oli niin pitkä aika, että ajelimme kaameassa säässä kotiin, jossa ehdin syödä ja ottaa pienet päiväunet ennenkuin piti lähteä takaisin hallille.

Jostain syystä tieto osallistumisestamme kakkosten B-radalle ei ollut kulkenut järjestäjien sisällä ja kilpailukirjamme odotti hakijaansa ilmoittautumispöydällä. Kun kerroin, että noustuamme aamulla kakkosiin olin ilmoittanut sekä palkintojen jaossa, kun asiasta kysyttiin, että ilmotiskille haluavani osallistua iltapäivän kakkosten starttiin siitä ei yllättäen ollutkaan kukaan kuullut. Minut ohjattiin kilpailukirjoineni toimistoon, jossa oltiin yhtä tietämättömiä asiasta. Hetken asiaa setvittyään toimistohenkilöt sanoivat, että valmistaudu lähtemään ensimmäisenä. Rataantutustumisen jälkeen oli mini kakkosten palkintojen jako jonka aikana menin lähtöalueelle. Lähdössä oli kuitenkin jo listan mukaan ensimmäiseksi lähtemään laitettu koirakko eikä sisäänheittäjällä ollut tietoa, että meidän piti lähteä ensimmäisenä. Hän sitten kysyi, että sopiiko meille että lähdemme viimeisenä. Vähän harmitti, kun oli itse niin keskittynyt jo suoritukseen ja Iita oli tuhansilla kierroksilla, mutta minkäs teet. Lopulta 26 osallistujan jälkeen oli meidän vuoro. Viikonlopun tavoite oli jo saavutettu ja kaikessa tässä sähläämisessä oli viimeisetkin jännityksen rippeet hävinneet, joten olo oli erittäin rento lähtiessämme radalle. Iitassa riitti vielä virtaa vaikkei se täysin oma itsensä ollutkaan ja omatkin jalat kantoivat vielä kohtuullisesti. Otin kaikki kontaktit todella huolella ja Iita tekikin ne tosi hienosti. Näissä paloi aikaa, mutta mitäs siitä, rata oli puhdas ilman virheitä ja aika riitti kolmannelle sijalle joten saimme ekassa startissa ensimmäisen nousunollan! Tunne maaliin saavuttuamme oli todella hieno, kun yleisö vielä puhkesi isoihin aplodeihin niin hymy oli herkässä. Oli ihan huikean hienoa onnistua, kun katsomossa oli paljon tuttuja. Kiitos kaikille onnitteluista ja mahtavasta kisaseurasta,. Nyt me jäämme Iitan kanssa odottelemaan ultraääntä, jolloin selviää jäämmekö tauolle vai emme.