Kävimme Iitan ultran jälkeen lenkillä Tarjalla. Lenkkiretkueena oli meidän likat, Reetta ja Tor sekä Tarja, Lantti ja Sani. Alkumatka meni oikein leppoisasti. Kaikki nauttivat aurinkoisesta ja mukavan kirpeästä syyssäästä. Noin puolituntia metsässä kuljettamme koko lauma säntäsi hurjaan juoksuun hurjan haukun säestämänä. Olin remmin viimeisenä, enkä nähnyt mikä tai kuka tämän sirkuksen aiheutti, mutta ilmeisesti se oli ihan meidän kohdalta juoksuun sännännyt peura. Meni viisi minuuttia niin Lantti jolkotti metsätietä meidän luo ja Tarja nappasi sen kiinni. Seisoimme hetken paikoillamme ja lähdimme sitten kulkemaan siihen suuntaan mistä välillä kuului ajohaukku. Viitisen minuuttia kuljettuamme Sani ilmestyi taaksemme. Harmiksemme emme nähneet mistä suunnasta hän siihen ilmestyi, mutta päätimme palata takaisin metsätielle josta poikkesimme metsään. Kaupunkilaisrevohka oli edelleen teillä tietymättömillä. Iitan ipanat saivat ainakin kunnon metsästysadrenaliinit äitinsä kyydissä, joten ihme jos metsästysviettiä ei löydy. Noin vartin odottelun ja huhuilun jälkeen Iita tuli metsästä iloinen virne naamallaan.
Reissussa olivat enää hurjat sisarukset Telma ja Tor. Pihaustakaan ei kuulunut, kun huhuilimme koiria kulkien metsätietä eteenpäin, josta Iita oli juossut luoksemme. Reilun puolen tunnin kuluttua kuului jostain Telman haukku, ihan kuin se olisi huutanut, että "missä te oikein ootte mä oon täällä". Huusimme sitä, ja hetken kuluttua Telma kirmasi likomärkänä ja kuraisena metstän keskeltä. Kun Telma tuli luoksemme se oli sitä mieltä, että hän voisi jatkaa samoin tein matkaansa kuononsa osoittamaan suuntaan. Ihme tyyppi. Toria ei huhuiluista huolimatta näkynyt eikä kuulunut. Ajan kuluessa alkoi jo mieleen hiipiä kaikenlaista.. Mitä jos se on jäänyt johonkin suonsilmään tai muuten loukkaantunut. Torin oltua retkellään tunnin verran Tarja otti muut koirat paitsi Telman ja lähti kotiinsa päin hakemaan autoa, jolla voisimme kartoittaa isompaa aluetta. Me jäimme Reetan ja Telman kanssa etsimään Torstia metsään. Helpotus oli suuri, kun Tarja soitti että Tor oli istunut terassilla odottamassa, kun hän saapui kotiin. Voi vitsi näitä koiria, mutta onneksi city-boykin löysi tiensä Tarjalle lähes tuntemattomassa metsässä. Loppu hyvin kaikki hyvin.
1 kommentti:
Ah noita pelon hetkiä, mutta niihin näköjään saa vaan yrittää totuttautua näitten metsästysintoisten kanssa:)
Onneksi kaikki tulivat ehjänä takaisin.
Lähetä kommentti