Elmo muutti meille, kun asuin vielä vanhempieni luona, syyskuussa 1996. Ensimmäisen kerran näin Elmon jo muutamaa viikkoa aiemmin, kun kävimme koko perheen voimin katsomassa pentuja kasvattajan luona Orivedellä. Elmo oli silloin vielä niin pieni, että se mahtui kädelle! Pieni collie-poika oli kuin elohopeaa. Siinä oli virtaa valtava määrä joka ei meinanut loppua millään, vaikka kuinka peuhasi pihalla. Pentuna Elmon lempileikkejä oli vetää hiuksista, kun makasi lattialla. Syliin sopiva se kuvitteli olevansa uisonakin ja yksi lempinimistä olikin pikkuinen sylicollie. Koska asuin vielä kotona ja haluisin harrastaa koiran kanssa menimme Elmon kanssa paikallisen koiraharrastusseuran pentu- ja näyttelykurssille. Jatkoimme arkitottelevaisuus ryhmässä, mutta mitään tokoa emme koskaan harrastaneet. Muutamissa näyttelyissäkin kävimme, joissa Elmo menestyi ihan mukavasti saaden ykköstuloksia ja luokkavoittojakin.
Takapihallemme isä rakensi meille toko-esteen, jota treenasimme Elmon kanssa ja olen varma, että siitä olisi tullut ihan pätevä agilitykoira jos sellaista olisimme päässeet harrastamaan. Olisi minullakin aika paljon pitempi agitausta jos silloin olisi aloittanut. Elmon ollessa vuoden vanha pääsin opisekelemaan ja muutin toiselle paikkakunnalle. Tähän jäi minun ja Elmon tiiviimpi harrastaminen vaikka kävimmekin muuttoni jälkeen vielä näyttelyissä. Tämän jälkeen Elmo keskittyi olemaan rakastettu kotikoira. Elmo vieraili usein myös minun luonani ja retkeilimme bussillakin opiskelupaikkakuntani ja vanhempieni kodin väliä. Elmo oli helppo koira, joskin sen joillekin uroksille tunnusomainen jatkuva haistelu sai välillä kihisemään kiukusta.
Mökillä olemista Elmo rakasti suunnattomasti. Siellä pääsi kahlailemaan rantavedessä ja välillä oli hyvä vetää rallia mökin ympäri. Aina ensimmäisenä mökille tultuaan Elmo juoksi monta kierrosta mökin ympäri niin kovaa kuin tassuista lähti. Elmo sai viettää mökillä koko viimeisen kesän, vaikka nyt rallattelu olikin vaihtunut terassilla auringossa köllöttelyyn. Nyt Elmo saa viettää rakkaassa paikassaan iäisyyden sillä hänen uurnansa haudattiin mökille toisen colliemme Karon viereen. Siellä on poikien hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti