Eilen likat tapasivat Iitan pojan Torin riehumisen merkeissä. Teimme treffit Käpylän koirapuistoon sillä varauksella ettei siellä ole muita. En käy ikinä koirapuistoissa jos siellä on muita kuin tuttuja koiria, sillä koskaan ei voi tietää millaisia tapauksia siellä on omistajien kylläseonihankiltti-vakuutteluista huolimatta. Näin on käynyt aiemmin, kun yksi saksanmetsästysterrieri narttu kävi ihan tosissaan Iitan päälle vaikka omistajansa oli juuri vakuutellut sen tulevan kaikkien kanssa toimeen. Mieluummin jätän viemättä koirani tällaisiin tilanteisiin. Toinen syy miksi en käy koirapuistoissa on se, etten halua päästää likkoja pelaamaan isojen tuntemattomien koirien kanssa sillä kerran tällaisessa tilanteessa Iitan selkälihas revähti ja siitä oli pitkään harmia. Eihän ne isot koirat tahallaan mitään tee, mutta kun voimasuhteet ovat niin erilaiset niin vahingossa voi käydä näin. Tällä kertaa puisto oli tyhjillään ja nuo kolme hurjaa pääsivät revittämään ihan kunnolla. Aikamoinen mekkala niistä lähtikin! Ja hauskaa oli niin, ettei meinannut puisto riittää. Jossain vaiheessa Tor pääsi yllättämään draamaprinsessamme, joka päästi kovan kiljaisun muka säikähtäessään ja sitten menikin neidiltä hermo..Telma rähähti isosti Torille, joka ei perääntynytkään ja hetkessä maassa oli pyörivä ja muriseva mytty. Onneksi Iita pysyi sivussa tästä taistosta ja sain itse jotenkin kiskottua Telman irti Torista ja nakkasin sen hankeen metrin päähän. Neiti ei tästä paljon välittänyt vaan kävi päälle uudelleen. Tässä vaiheessa Tor alkoi onneksi olla sitä mieltä, että kaheli muija, paree ehkä sittenkin väistyä. Me muut lähdimme juoksemaan toiseen suuntaan ja kutsuimme näitä kahta jolloin Tor lähti peräämme ja Telma samoiten, mutta jätti nyt Torin rauhaan. Tällä kertaa vältyimme onneksi rei'iltä ja muulta veren vuodatukselta. Hetken kuluttua leikki jatkui taas, mutta Tor väisteli Telmaa. Ihan järkevää itsesuojeluvaistoa, kun se taitaa tuolta soturiprinsessalta puuttua kokonaa..
Telma on tässä asiassa täysin äitinstä vastakohta. Iita ei ole koskaan sanonut toiselle koiralle isosti, lukuunottamatta kertaa kun se rähähti ruuastaan Tanhulle. Iita on rauhaa rakastava koira ja mieluummin mielistelee ja tekeytyy pieneksi kun alkaa rähisemään. Telma on taas heti huutamassa takaisin tai aloittaa huutamisen jos kokee, että siihen olisi pienikin syy. Onneksi Telma kuitenkin uskoo vanhempia koiria niitten sitä ojentaessa, mutta tämä veliveikkonen ilmeisesti kaipaa Tempun mielestä vähän kuritusta. Kummaa sakkia...
Lauantaina kävimme kaupassa ja olimme kantamassa ostoksia sisälle, kun Telma livahti rappukäytävään ja alaovelle. Petruksella ei tietenkään ollut mitään hihnaa tai pantaa mukanaan ja kutsui Telman ylös. Telma seisoi oven edessä sen näköisenä, että mun tarviis kyllä mennä..Mutta ihan rappujen eteen ei kuitenkaan viitsi koiraa päästä pissille ja pihasta mennessä on joka puolella iso tie jonne ei vapaana voi mennä, joten Temppu oli pakko kutsua sisään. Telma lähtikin Petruksen perään, mutta samassa alakerran naapureidemme ovi aukeni ja Telma livahti sinne ja pissasi eteisen matolle! Voi ei..... Onneksi naapurimme pitävät likoista ja lapsiperheenä ovat nähneet jos jonkinmoista sotkua. Kyllä silti hävetti!! Onneksi naapureita vain nauratti. Oma mokammehan tämä oli ihan täysin, kun Temppu pyysi ulos eikä sitä sinne päässyt. Aikamoinen paketti tuo Telmiitti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti