Keskiviikkona olimme Iitan kanssa treenassa. Rouva on ollut jotenkin aika vaisu viime aikoina, sillä on varmaan lievä valeraskaus. Treeneissä se on hankalaa, kun on tottunut tekemään töitä räjähtävän koiran kanssa niin innostaminen ei oikein tule luonnostaan. Rata oli meille juuri sopiva. Paljon väkkärää ja sai juosta ihan satasta. Iita nautti silminnähden tekemisestä ja paineli sellaista tahtia, että olin aluksi ihan auttamattomasti myöhässä. Harjoittelimme myös irtoamista ja kauempaa ohjausta. Nämä sujuivatkin loistavasti siihen asti, kunnes piti mennä putkeen. Jostain syystä putkeen menemisestä on Iitalle tullut hankalaa. Olemme treenanneet sitä ihan yksittäin suorana ja mutkalla sekä monista eri kulmista ja matkoilta. Välillä se kimpoaa sinne kuin ohjus ja välillä se jää vain tuijottamaan kättäni. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa tehotreenit putkeen menemisestä. Muuten olin kyllä tosi tyytyväinen pikku likkaan. Se meidän uran aloitus kyllä taitaa siirtyä sillä meille tuli tässä niin pitkä tauko ettemme mitenkään ehdi valmistautua siihen huhtikuun puoleen väliin. Kunhan lumet sulaa ja maa ei ole enää velliä pääsemme treenaamaan ulkokentälle milloin haluamme. En malta odottaa...
Tänään ajamme Tampereelle koiranäyttelyyn. Kumpikaan tytöistä ei ole siellä näytillä vaan me olemme siellä töissä. Tervetuloa Nutrolin-osastolle :) MInä tulen tosin jo huomenna takaisin, kun sunnuntaina on parsonyhdistyksen järkkäämät agitreenit. Iita ja Telma pääsevät molemmat harkkaamaan. Pikku Kakkosessa on viime päivinä ollut virtaa kuin isommassakin kylässä. Mikään lenkki ja puuhastelu ei tunnu vievän sen energiaa. Niinpä se puuhastelee omiaan. Kaivelee kukkaruukkuja, kantaa lehtikorista lehtiä olkkariin ja silppuaa niitä, komentaa pelaamaan kanssaan, viskelee kongiaan ympäri asuntoa kimeän haukun säestämänä ja kiusaa Iitaa. Ah, mitä ihanaa pennun eloa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti