Tai ainakin melkein lennetään – niin lujaa pinkoivat nämä likat tänään agiradalla. Puolen päivän aikaan alkoi Telmalla treenit ja mukana oli velipoika Tor sekä muutama muu alkeisryhmäläinen. Ryhmä jaettiin vielä puoliksi jo joitain esteitä tehneiden ja vain kerran aikaisemmin tai ei koskaan kokeilleiden ryhmiin. Huvittavaa kyllä, jo kokeilleiden ryhmän muodostivat Telma, Tor ja Redi jotka kaikki ovat vain vähän päälle 6 kk. Aikamoisia kakaroita :) Ensin teimme suoraa putkea lelun ollessa näkyvillä putken päässä ja sitten niin että palkka heitettiin koiran nenän eteen putkesta tullessa. Telma meni tuhatta ja sataa ja nautti täysillä tekemisestä. Seuraavaksi tehtiin putkea yhden hypyn takaa ja sitten vielä kahden hypyn takaa. Telma meni tosi hienosti, mitä nyt aluksi jäi ihmettelemään mun kättäni kun ohjasin sitä esteille, mutta älysi pian keskittyä siihenputken päässä tulevaan palkkaan. Siitä tulee vielä superhuippukiitäjä, uskokaa vaan :) Putken jälkeen mineillä oli ohjelmassa siivekkeen kiertoa ja esteen menoa puolikkaana kasina. Telma hoksasi homman pian ja minäkin muistin ekan kerran jälkeen ohjauskuvion oikein. Se menee tosi läheltä siivekettä mikä on tietysti loisto juttu. Iitakin oikein nuolee siivekkeitä, mutta sitä onkin treenattu. Puolentoista tunnin treenin jälkeen mini sai takin päälleen ja pääsi boksiin lepäilemään ja katsomaan äitinsä treenejä.
Iitan kanssa mentiin ympyrää, jolla oli rengas, putki ja kolme hyppyä. Treenin tarkoitus oli ohjata koiraa vain vartalolla ilman käskyjä ja tietty mahdollisimman keskeltä. Iita veti renkaan pari kertaa sivusta, mutta kun teimme sen muutaman kerran Satu-open avustuksella oikein, se meni radalla hienosti. Tämän jälkeen oli toinen ympyrä, jossa oli hyppyjä ja putki. Kun kumpaakin ympyrää oli menty muutamia kertoja ne yhdistettiin kahdeksikoksi. Kummassakin suunnassa tuli keskelle takaleikkaus, jonka Iita meni oikein nätisti jo ensimmäisellä kerralla, mutta pyörähti väärään suuntaan ympäri. Kerta veto Satun palkkausavustuksella auttoi ja Iita paineli takaleikkauksen jälkeen upeasti suoraan putkeen eikä vilkuillutkaan minun perääni. Lopuksi kasista tehtiin soikio jossa sai päästellä niin lujaa kuin vaan jaksoi ja Iitallehan se sopi. Iita meni niin nätisti rataa ettei voinut kuin ihastella. Jälleen kerran huomasin, että vasen kierros on meille helpompi. Iita on selvästi vasuri. Oikea kierros ei mennyt ekalla kerralla läheskään niin sujuvasti kuin oikea, mutta alun hankaluuksien jälkeen sekin mentiin rallivaihteella. Täytyy sanoa, että juoksemattomuus kostautuu treeneissä sillä tuolla ralliradalla meinasi loppua kunto. Täytyy etsiä se juoksulenkki aika vaikka väkisin ensi viikolle, vaikka meillä on maanantaina taloyhtiön kokous, tiistaina on ystäväni vaavijuhlat, keskiviikkona on agitreenit....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti