Parsonrussellinterrieri Iitan, Telman ja Presson elämän iloja ja suruja
18.3.08
Pupupaisti maistuisi
Tuota mieltä ovat ainakin Iita ja Telma. Maukkaita pitkäkorvia pomppii lähes joka päivä näköetäisyydellä, mikä saa likat aivan kierroksille. Viimeksi eilen aamulla kaksi rusakkoa ampaisi juoksuun noin kymmenen metrin päästä meistä. Tämä aiheutti valtavan huuto ja kiljunta konsertin koirissa ja olin itse tuiskahtaa nenälleni näiden kahden kiskoessa ja rimpuillessa. Yllättävän paljon voimaa noista löytyy, vaikka toinen painaa vain reilut 5 kiloa ja toinen reilut 7. Se on se adrenaliini joka antaa voimaa :) Tuollaisen tilanteen jälkeen menee sellainen vartti ennenkuin Iita pystyy keskittymään mihinkään muuhun. Telma palautuu huomattavasti nopeammin, kun se ei varmaan ole vielä saanut ihan täysiä kiksejä tuosta perään huutelusta. Jatkoimme eilen tilanteen rauhoituttua matkaa ja kummatkin nuuskuttivat häntä antennina jänisten jälkiä. Hetken kuluttua toinen jänis juoksee talojen välistä meitä päin. Iita ei huomannut nuuskutukseltaan mitään, mutta Telma nousi takajaloilleen, nuuski vimmatusti ilmaa ja tuijotti jänistä muttei pihahtanutkaan! Jänis huomasi meidät ennenkuin juoksi päin ja vaihtoi suuntaa, eikä Telma vieläkään sanonut mitään. Iitalta meni ihan täysin ohi tämä episodi kun Pikku Kakkonen ei kertonut sille mitään! Vitsit mikä pimittäjä ;P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Viimeaikojen Hesarin kirjoittelua seuranneena - et ole vielä tarjonnut neitejä Hgin kaupungin puistoihin töihin?!
Heh, ihana tarina. Telma olikin oikein oleva :D
Meilläkin parsontyttömme kiihtyy tuhansiin jänösten ollessa näköpiirissä, mikä meidän asuinseudulla on harvinaisempaa.
Kerran kesällä saaressa ollessamme, koira vapaana, hyppäsi suuri rusakko suoraan eteemme metsäpolulla, valehtelematta metrin päähän. Seisoimme siinä pienen hetken kaikki kolme täysin yllätettyinä. Pupu jäi sutimaan paikoilleen, kun koitti päästä karkuun, ja minä yllätyksekseni ehdin koppaamaan koiran syliin, ennen kuin Noomi ehti reagoimaan. Oli tuon jälkeen kaikilla adrenaliinit hieman koholla :D
Mutta kiitos taas, että jaksat päivitellä blogianne, likkojenne kuulumisia on aina niin kiva lukea. Ja onnittelut minultakin avioon astumisenne johdosta!
-noora
Kati, hyvä idea mun pitäiskin ilmoittaa Telminaattori äiteineen puistojen puhdistus joukkoihin. Sais villikanit kyytiä!
Minustakin pitkäkorvat on sen verta jänniä et olen kehittänyt tehokkaan kiljahduksilla höystetyn nelivetoturbon niitä nähdessäni.
Mut mä en kyllä tajuu miksi noi mun ihmiset ei innostu tästä yhtään???
Lähetä kommentti