Eilen meillä oli siivouspäivä. Niin ärsyttävää kuin siivoaminen onkin, niin olipa illalla ihanaa kun koti oli puhdas ja vielä ihanampaa oli tänä aamuna, kun tajusin että viikonloppu on edessä ja siivous on tehty. Kävin illalla vielä pienellä juoksulenkillä, mutta olipas orpo-olo kun edellä ei kipittänyt pieni valkoinen. Siivousta tehdessä Petrus täytti Iitan kuppiin puhtaan veden ihan vanhasta tottumuksesta. Petrus ei tajunnut asiassa mitään kummaa ennenkuin laski kupin maahan ja sanoin, että et tainnut muistaa ettei se Ipana ole kotona. Jännä, kun joistain asioista tulee niin rutiininomaisia, että ne tekee ihan huomaamattaan. Hyvä etten ole aamuisin lähtenyt ulkoilemaan pelkän hihnan kanssa ;P
Koti tuntuu kieltämättä erilaiselta, kun yksi on joukosta poissa. Toivottavasti pieni kotimme on pian entistä täydempi. Sitten siellä vouhottaa kaksi pientä, mini ja minimpi. Huomenna voi olla jo SE päivä, kun Iita synnyttää...kääks. Luulen, että jos synnytys venyy ensi viikon lopulle olen jo aika solmussa jännitykseni kanssa. Olen lupautunut koko sunnuntaiksi agikisoihin hommiin, mikä nyt tuntuu ihan pöljälle lupaukselle, sillä jos Iitan synnytys alkaakin silloin en millään pääse luistamaan hommistani. Toivotaan ettei näin käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti