Palasimme maanantain ja tiistain välisenä yönä puolilta öin kotiin Englannista. Oli ihana reissu, mutta kyllä ihmistä voi vieläkin väsyttää ankarasti. Mua tuntuu aina väsyttävän kun kirjoittelen tänne ;P Häät olivat ihanat ja paikka Newick Park oli aika mieletön. Lontoossakin saimme aikamme kulumaan kuin siivillä ja siinä ohessa kasvatin Visa-laskua ihan kiitettävästi. Näinköhän uskallan avata seuraavaa Visa-laskua ollenkaan...
Eilen kaikesta väsymyksestä huolimatta oli pakko päästä katsomaan Iitaa. Sen masu oli kasvanut paljon, vaikka Tarjan mielestä sillä ei ole edes kovin iso masu. Mun silmiin se on jo aikamoinen möllykkä. Lauantaina pienet saisivat jo tulla maailmaan! Jännittää ihan hurjasti. Varsinkin kun eilen tunsin niiden liikkeet aivan selvästi Iitan mahassa. Siellä ne möyrivät menemään ja tekivät välillä maminsa olon silminnähden epämukavaksi. Ihan normaaliin tahtiin Iita ei enää jaksanut riehua, mutta virtaa riitti silti lähes jatkuvaan meuhkaamiseen Ormin kanssa. Poika on vasta vajaa neljä kuukautta, mutta jo isompi kuin Parsonit. Kovasti Iita ja Orm näyttivan nauttivat toistensa seurasta, liekö siihen syynä samanlaiset päämerkit vai mikä :)
Äidille ja kakaroille on varattu oma privaattihuone missä pentuaitaus on jo valmiina odottamassa. Siellä äiti saa huoltaa rauhassa pikkuisiaan niin etteivät muut häiritse. Jännä nähdä millainen emo Iita on. Suojeleeko se raivokkaasti pieniään vai onko se tässäkin suhteessa rennon luottavainen. Pianhan se nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti