Draaman kaari

Iitalla on aina ollut draaman tajua. Se saa kehitettyä pienimmistäkin asioista suurta draamaa joissa on draaman kaaren mukaisesti alku, käänne ja loppu. Synnytys oli iso asia meidän kaikkien elämässä ja Iitan elämänfilosofian mukaan siitäkin piti tehdä yleisön mukaansa tempaava draama josta ei puuttunut sydämentykytyksiä, piinaavaa odotusta, kiirehtimistä aikaa vastaan, ilon kyyneleitä ja lopuksi järjetöntä onnen tunnetta. Sellainen meidän Iippa on :)

Draama alkoi reilu vuorokausi sitten, kun Tarja soitti synnytyksen alkaneen. Eilen illalla tänne Somerniemelle saapuessani arvelin pentujen syntyneen aamuun mennessä ja itse ehtiväni lähes normaaliin aikaan töihin. Draama eteni normaaliin tahtiin edelliseen blogimerkintääni saakka, mutta sen kirjoitettuani sain puhelinsoiton joka oli tämän tarinan käänne. Iita oli yrittänyt työntää ja työntää, mutta pentu ei ollut syntymässäkään. Jossain ylhäällä Tarja oli tuntenut pienet varpaat, kun pentu oli tulossa jalat edellä maailmaan. Tässä vaiheessa tarja oli pakannut koiransa sekä synnyttävän Iitan autoon ja lähtenyt ajamaan kohti Lohjan pieneläinklinikkaa. Hätä oli suuri syntyvän pennun takia ja tietysti pelko siitä, että edessä olisi sektio. Odotin itse tässä vaiheessa työpaikallani Petrusta hakemaan minua jotta pääsisimme takaisin Somerniemelle. Odottavan aika on niin pitkä...Varsinkin, kun Petrus soittaa minulle ruuhkasta että liikenne ei etene ollenkaan. Vihdoin pääsin kyytiin ja lähdimme etenemään kohti Lohjaa. Iloitsin liian aikaisin. Mannerheimintiellä kaikki valot vilkkuivat keltaista ja liikenne oli täysin jumissa. Istuin naama harmaana ja sydän pamppaillen auton kyydissä ja kirosin rakkaan kotikaupunkini liikennejärjestelyt alimpaan helvettiin. Meiltä kului 45 minuuttia KasarmitoriltaTurun moottoritien alkuun!! Mikä tuska...Autossa istuessani puhelimeni soi kun Marju yritti soittaa. Vastatessani puhelimeni meni täysin jumiin eikä suostunut sammumaan. Muutaman minuutin taiston jälkeen sain rakkineen pimenemään ja hetken kuluttua heräämään henkiin.

Marjulla oli ilouutisia. Ensimmäinen pentu oli syntynyt pieneläinklinikan odotustilaan. Draamakuningatar tarvitsi yleisön ensimmäisen poikansa syntymälle. Tällöin kello oli 16.50. Odotustilan ihmiset olivat onnenkyyneleet silmissä todistaneet tapahtunutta. Ensimmäinen poikaon valkea lukuunottamatta samanlaista mustaa silmämerkkiä kuin ukillaan Merlinillä on. Toinenkin poika ehti syntyä ennenkuin me Petruksen kanssa selvisimme kaikista ruuhkista ja pääsimme klinikalle. Toinen poika on valkea ruskeamustin päämerkein. Olin niin jännityksestä, paniikista ja helpotuksesta sekaisin, että olin töykeä klinikan vastaanottotytölle, pahoittelen. Kun vihdoin pääsin Iitan ja pienten luokse mieleni rauhoittui hetkessä. Klinikalta lähdimme ajamaan peräkkäin Tarjan luokse. Minä ajoin Tarjan autolla, Tarja oli takapenkillä Iitan ja pentujen kanssa ja Petrus ajoi perässä. Matkalla 18.24 syntyi kolmas poika, jolla on oikealla puolella päätä mustaruskea merkki sekä selän päällä musta merkki.

"Kotiin" päästyään Iita läähätti ja alkoi työntämään, kunnes 19.27 kauan odottamamme narttupentu syntyi. Tytöllä on oikealla puolella päätä mustaruskea merkki sekä toinen korva on musta. 19.39 syntyi pieni tyttö, jonka oikealla puolella päätä on myös mustaruskea päämerkki. Iitan pennut olivat syntyneet! Nyt erittäin väsynyt äiti makaa kakaroinensa pentuaitauksessa ja nukkuu! Tarina on tältä osaltaan ohi ja päätös on kaikkien käänteidensä jälkeen onnellinen. IHANAA!