Eilen illalla puoli seitsemän aikaan olin keittiössä kädet pitsataikinassa, kun ovikello soi. Iita perinteiseen, huonoon tapaansa päästi vahtihaukun ennenkuin Petrus ennätti ovelle. Ovella oli kaksi meidän pihan tyttöä, Annina ja Iris, jotka pyysivät Iitaa ulos. Ihhanaa :) Ei meitä kukaan tule noin pyytämään ulos, mutta Iitaa tullaan! Annina ja Iris ovat olleet "Iitafaneja" siitä lähtien, kun pikkuinen pallero kaksi kesää sitten muutti meille. Iita tuntee tytöt jo kaukaa ja nytkin se oli taas katketa, kun näki pienet ihmisystävänsä oven takana. Monesti se jää pihalla tähyämään leikkipaikan suuntaan jos heti pihalle mentyämme tytöt eivät juokse silittämään.
Petrus lähti tyttöjen ja Iitan kanssa käymään pienellä kävelyllä. Tytöt saivat vuorotellen taluttaa Iitaa ja hyvin se oli sujunutkin, vaikka Iita oli pariin otteeseen alkanut vetää kuullessaan kaukaa koiran haukun. Lenkin jälkeen he olivat jääneet vielä pihalle missä muitakin lapsia oli tullut paikalle silittämään Iitaa. Iita oli tosi nätisti makoillut ja ottanut silityksiä ja rapsutuksia vastaan, mutta siinä vaiheessa kun pihan pienimmät olivat alkaneet huutaa, riehua ja "härkkimään" Iitaa oli Iita alkanut haukkua. Petrus olikin siinä vaiheessa sanonut, että koiraa täytyy kunnioittaa eikä sitä saa noin hätistellä jolloin lapset olivat heti lopettaneet. Kenelläkään lapsella tässä pihassa ei ole koiraa, joten Iitan kautta he saavat hyvän kosketuksen eläimiin. Ainakin jo kaksi lasta on Iitan myötä voittanut koirapelkonsa ja vanhemmat lapset opastavat jo nuorempia kuinka koiraa tulee lähestyä, miten sen läheisyydessä ollaan ja miten silitetään. Aika hieno juttu!! Iita on niin ihana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti