Kuin elokuvasta Linnut

Meidän pihaamme muutti alkukesästä lokkipariskunta. Aluksi yhteiselomme oli rauhaisaa, kumpikaan ei välittänyt toisesta, mutta nyt kun poikaset ovat syntyneet pariskunnasta on tullut ihan hurja. En kyllä ikinä ole pitänyt lokeista, mutta nyt mittani alkaa olla täysi. Ne vartioivat eri puolilla pihaa, kirkuvat minkä kurkuistaan jaksavat ja tekevät huimia syöksyjä kohti jos lähdemme ulos Iitan kanssa. Kun menen ulos yksin, tärykalvojani halkoo lokkien huuto, mutta muutoin saan olla rauhassa. Koira saa niitten hälytyskellot soimaan ja heti ovesta ulos astuessamme alkaa hurja syöksyily kohti korvia vihlovan kirkunan säestyksellä. Toissa iltana olimme tulossa iltalenkiltä kotiin ja kävelimme viereisen talon edustaa kävelytietä, eri puolelta taloa missä pesä on, kun lokit aloittivat hyökkäyksen. Tunnelma oli kuin Hitchkokin Linnuissa. Harvoin linnut saavat minut pelkäämään, mutta päin syöksyvä harmaalokki on aika iso ja hurjannäköinen ilmestys sillä sen siipien kärkiväli on 130-150 cm. Otin Iitan lyhyeen hihnaan vierelleni ja huidoin pitkän hihnan päällä elukoita pois kimpustamme. Ihme etten osunut kertaakaan sillä ne lensivät todella läheltä. Kun lokit hetkeksi lensivät kauemmas meistä, otimme spurtin ja juoksimme sisälle rappukäytävään. Ihan kaheleita elukoita! Kunpa vain nuo kamalat valkoiset ohjukset muuttaisivat pian pois ja saisimme pihamme taas itsellemme! I HATE LOKIT!