Ajoitus, ajoitus, ajoitus

Kaikkein vaikein asia agilityssä on ajoitus, ainakin minusta. Käännösten, valssien, komentojen, rintamasuunnan ja ihan kaikkien juttujen oikein ajoittaminen on ollut tällä vuoden mittaisella agilityurallani se hankalin opittava asia enkä sitä vieläkään osaa. Olen kehittynyt alkuaikojen kompuroinnista, mutta vielä on matkaa sujuvaan liitoon kentällä. Eilen teimme treeneissä ohjauskuviota jossa oli tiukka välistä veto ja olin niin auttamattomasti myöhässä aluksi, että ihan hävetti. Sitten kun viimein tajusin kääntyä oikeaan aikaan Iita teki kuvion täydellisesti. Olin ihan fiiliksissä tästä suorituksesta! Iita on niin nopea, että saan tehdä voimakkaita ohjausliikkeitä kropallani jotta toiveeni menee perille. Mitään hienovaraista ei siinä heilumisessani taida olla ;P Ohjaajamme Hanna sanoikin minulle, kun päivittelin tätä oman myöhäisen ajoitukseni ja Iitan nopeuteni vaikeaa yhtälöä, että kyllä se sieltä loksahtaa paikoilleen etkä sitten varmasti enää toivo hitaampaa koiraa. Tottahan se on, en kyllä ikuna vaihtaisi pikku ferrariani mihinkään muuhun vaikka tämä alkutaival välillä tahmea onkin.