Tuhatta ja sataa

Olin pitkästä aikaa treenaamassa agilityä Telman kanssa. Meillä oli ihan tosi mukavaa. Tempun kanssa on niin huippua treenata, kun se tekee kaiken niin täysillä. Ensimmäisenä treeninä meillä oli tekniikkatreeni viidellä hypyllä niin, että koira hyppää välit in and out -tyyliin. Speedpumpeilla meni ihan ok, mutta kun nostin rimat ekaan korkeuteen alkoi kaahaaminen. Tosin välikin oli Telmalle vähän lyhyt ja siitä johtuen kolme ensimmäistä väliä meni hienosti, mutta viimeisen neiti ohitti hyppäämällä kaksi hyppyä kerralla. Ei näin. Telmalle esteiden väli saa olla ensi kerralla vähän pidempi eli 4,5 askelta, ihan vain itselleni muistiin tämä.

Tekniikan lisäksi harjoittelimme sivuttaissuunnassa irtoamista ja kyllä se viimeisellä kerralla sujuikin ihan hyvin, mutta meidän ongelma on se, että Telma jää vielä liiaksi katsomaan ohjaajaa eikä hae esteitä riittävän itsenäisesti. Tähänkin auttaa onneksi treenaaminen. Ennenkaikkea treenin alla on estevarmuuden ohella palkkaus lelua heittämällä. Ongelmana kun on ollut se, että Telma lähtee rallattelemaan lelun kanssa pitkin hallia ja se on palkattu vain kädestä + namit targetilta joskus. Nyt olemme harjoitelleet lelusta luopumista kotona käskysanalla irti, jolloin Telma pysähtyy ja pudottaa lelun. Tämä toimi eilen ihan täydellisesti! Heti kun Telma päästi irti heitin lelun uudelleen jotta se oppii ettei se luopuminen tarkoita lopullista luopumista. Kyllä tääkin asia saadaan pian kuntoon. Telman oppimisnopeus yllätti kyllä taas. Jo kahteen kertaan radan pätkän tekemisen jälkeen, se selvästi muisti miten rata meni ja alkoi itsenäisesti hakea esteitä. Ihana Telmiitti. Ja toinen yllätys, tai no yllätys ja yllätys, oli Telman nopeus. Mopo-Iitan kanssa viime ajat treenanneena tämän sähikäisen kanssa meneminen oli ihan eri peli. Vitsit, että nautin tuon säkkärän kanssa tekemisestä! Telmassa on sitä tulta ja tappuraa juuri niin kuin agiliitokoirassa pitääkin olla ja mikä parasta se nauttii ihan täysillä joka hetkestä.