Parsonrussellinterrieri Iitan, Telman ja Presson elämän iloja ja suruja
12.11.09
Kun ei niin ei
Joinakin aamuina menee hermot. Väsymys yhdistettynä kylmässä ja märässä tarpomiseen hihnan jatkeena ei ole arkiaamuina sitä arjen luksusta josta viikonloppuisin nauttii herättyään omaan tahtiin ja ulkoillessaan koirien kanssa kirpeässä, aurinkoisessa syyssäässä. Iita varsinkin saa joskus pinnan vinkumaan sinkeänä ihan vain sillä, että rouvalle ei löydy mistään sopivaa paikkaa tehdä tarpeitaan. Se saattaa melkein tehdä n. 10 kertaa, mutta toteaa sitten että eiku, ei tää olekaan hyvä. Tänä aamuna oli taas tällainen meininki. Telma on tässäkin asiassa helppo ja suoraviivainen. Kun on hätä niin sitten tehdään, that´s it, mutta Iita panttaa ja panttaa kunnes löytyy juuri siihen hetkeen ja tunnelmaan sopiva paikka. Tänä aamuna tunnelma, paikka ja tuulen suunta olivat kohdillaan reilun puolen tunnin etsimisen jälkeen, murrr.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Meil on Emmi amanlainen.Siitä on nyt aikuisena tullut tuollainen.Nyt olen oppinut sen,että Emmiä ei pikapikaa päästetä ulos silloinkun on lähdössä jonnekkin vaan Emmi pitää päästää ulos hyvissä ajoin ennen lähtöä muuten tulee kiire.Noissa panttaamistilanteissa oon vaan ite rauhallinen sillä ainakin silloin Emmi vielä enemmän panttaa jos hopuutan sitä.Hassuja likkoja Iita ja Emmi =)Kun se pitää niin tarkkaan valita se paikka johon sitten tarpeensa tekee.:D
Kuulostaa tutulta.
Heh, huomaa että Penny ja Iita ovat siskopuolia, samat tuntuu olevan metkut molemmilla! Myös se Iitan lakanoihin kaivautumistemppu on niin Pennyä, aina tilaisuuden tullen se kaivautuu vällyjen alle piiloon! Hassuja otuksia! =)
Lähetä kommentti