Tämän viikon aikana on satanut ja myrskynnyt niin että vedenpaisumus uhkaa. Maanantaina myrskysi niin kovasti, että ulos meneminen melkein pelotti. Kävelyteillä oli pari metrisiä oksia levällään, puut näyttivät katkeavat tuulen voimasta ja peltikatot paukkuivat niin että korvia särki. Tiistaiaamuna oli tämän myrskyn jäljiltä kolme liikennemerkkiä kumollaan yhden korttelin matkalla, joten ihan pikkuisesta tuulesta ei ollut kyse. Meidän oli tarkoitus ulkoille Reetan ja Torstin kanssa, mutta kaamean sään takia jätimme pitkän lenkin väliin ja jäimme teekupposten ja lämpimien voileipien ääreen meille. Koirat eivät olleet tästä yhtään harmissaan vaan pistivät tivolin pystyyn sisätiloihin. Vaikka meno oli raisua niin kuitenkin siinä pysyi joku järki mukana eikä kukaan kokeillut toisen nahkaan hampaitaan. Iita pisti ihan ensiksi poikansa ojennukseen retuuttamalla sitä kaulanahasta pitkin parkettia. Pikkusisko komppasi äiskää portin takaa, kunnes pääsi itse painimaan veikan kanssa. Harmi ettei kamera ei ollut lähettyvillä niin en saanut näistä rämäpäistä kuvia.
Sunnuntain treeneissä teimme tekniikkaharjoituksia. Poispäin- ja sylikäännöksiä. Iitan kanssa poispäinkäännös meni ihan ok:sti siihen nähden miten vähän sitä ollaan treenattu, mutta sylkkäri meni ihan käteen. Minun takiani tietenkin ;P Ajoitus, ajoitus, ajoitus...Keppejä vedettiin myös ja jälleen kerran kaksi ekaa kertaa - molemmat puolet- menivät tosi hienosti jonka jälkeen homma levisi. Iitalla ei riitä kärsivällisyys keppien kanssa ja sitä myöten menee mullakin hermot. Ollaan mekin pari, kaksi syttyä kipinöi vuorotellen. hehh Ehkä meillä onkin siksi niin hyvä yhdessä. Tosin osataan me välillä ottaa iisistikin. Tässä kuvatodiste siitä. Kuvan on ottanut Pinja Sormunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti