Parsonrussellinterrieri Iitan, Telman ja Presson elämän iloja ja suruja
14.11.08
Treenaamalla hyvä tulee
Eilen illalla oli ryhmätreenit jotka menivät hyvin. Harjoitus oli sen verran helppo, että sain kokeilla Iitan kanssa erilaisia ohjauskuvioita useammassa paikassa. Juosta sain niin lujaa kuin ikinä pääsin ja silti olin välillä myöhässä. Siksi onkin aivan loistavaa, että Iita osaa jo hakea esteitä aika hyvin ja minulle jää paremmin aikaa huolehtia omasta liikkumisestani. Varmistelen kyllä edelleen aivan liikaa sen menemistä, missä onkin iso oppimisen paikka minulle. Eilenkin Iita meni putkesta viereiseen saman suuntaiseen putkeen tosi hienosti vaikka jäin itse seisomaan putkien väliin ja ohjasin sieltä. Ensin juoksin tietysti putken päähän ohjaamaan mikä osoittautui aivan turhaksi, Iita osaa jo paremmin. Toinen iso opittava asia on käsien käyttö...miten nuo pötkylät tuntuvatkin olevan usein aivan väärässä paikassa. Eilen tein samaa kuin sunnuntaina, eli viittilöin ihan mitä sattuu ennen varsinaista ohjausta. Ei voi käsittää...näiden kanssa on kuitenkin eletty jo reilut kolmekymmentä vuotta, enkä vieläkään aina tiedä mitä niillä teen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti