Kylmää ja jäätää

Kävin tai Petrus siis kävi mulle tänään talvitakin kellarista. Se on sitten talvi nyt. Viikonloppuna Petrus vaihtoi myös talvirenkaat autoon, niin lunta saa tulla. Ei mene varmaan montaa päivää, kun uutiset taas julistaa talven yllättäneen autoilijat. Joka vuosi se lumi tulee ja joka vuosi se yllättää, en ymmärrä.

Sunnuntaina meillä oli jälleen agilitytreenit. Treenin alla oli kisoissa ollut ykkösluokan rata. Ei mikään hurjan vaikea, mutta muutama näennäisesti iisi, mutta kuitenkin hankala kohta sieltä löytyi. Anne-Marian opastuksella kävimme rataa läpi ja sain taas kullanarvoista radanlukua taitoa lisää + ohjeita miten menetellä missäkin kohdassa. Agility on todellakin sekunti- ja joskus jopa sadasosasekuntipeliä ja silloin kaikki kaarrokset ja käännökset merkkaavat. Hienoa oli huomata miten erilaiset ohjaustavat vaikuttivat koiran menoon samassa kohdassa. Vain kokeilemalla löytää ne omalle koiralle sopivimmat tavat. Minun suurimmat kehittymisen paikat ovat rauhoittuminen ja huitomisen lopettaminen. Kädet lentävät lähes koko ajan aivan liian korkealla ja usein myös kyykistelen aivan turhaan. Tämän lisäksi kohellan menemään paikoissa joissa pitäisi rauhoittua ja kertoa Iitalle selkeästi mitä siltä odotan. Sen kun muistan tehdä, Iita etenee kuin unelma. Tämän sain taas nähdä harkoissa. Ärsyttää kun ei osaa! En luota Iitaan tarpeeksi, vaikka se osaa ja varmistelen usein myös aivan turhaan. Murr, hölmöä...Pää kun sanoo muuta mitä sitten teen. Ei varmaan auta muu kuin treenata!

Petrus ja Telma tekivat Anne-Marian ohjauksessa ohjausharkkaa sekä takaleikkausta. Petrus sai myös ohjeen rauhoittua ja keskittyä tekemiseen mikä näkyikin heti Telman tekemisessä. Pikkis on niin taitava vaikka takaleikkaus olikin vielä hieman haasteellinen. Sekin asia paranee treenaamalla. Meille molemmille jäi mahtavan hyvä fiilis treeneistä. Näin on hyvä jatkaa.

Loppuun vielä kuva joka tuli arkistoissa vastaan. Kuva on syksyltä 2006, kun Rane, Osmo ja Anne vielä asuivat naapurissamme. Olimme Sipoossa lenkillä ja meno oli kolmikon kesken aikamoista, niinkuin se oli aina :)